FIN MVA BH Mintgarden's Oneiros "Vekku"
Oranssi-soopeli uros
3.6.2004-25.2.2016
Isä: Mintgarden's Geryon
Emä: Mintgarden's Faidra
Kasvattaja: Annamiina Pulliainen
Luonnetestistä 56 pistettä
Agility Medi 3
Rally-toko AVO
Vekku KoiraNetissä
Vekku oli luonteeltaan sähäkämpi kuin Fatsy. Se kiihtyi helposti "nollasta sataan", mutta pystyi myös keskittymään ja rauhoittumaan. Vekku rakasti palloja, uimista ja agilityä, sittemin lempiharrastuksen paikan otti rally-toko.
Vekulla on kuusi pentuetta.
Minttu-kasvattaja valikoi Vekun minulle lupaavasta pentueesta, joka osoittautuikin todella hyväksi. Sisarusparvi on menestynyt niin näyttelyissä kuin agilityssäkin.
Vekun kanssa näyttelyt aloitettiin jo pienestä pitäen, ensin käytiin pentunäyttelyissä ja mätsäreissä kokemusta hakemassa. Ensimmäinen serti tuli 10 kk iässä, mutta sitten alkoi karvan vaihtaminen ja siihen menikin melkein vuosi... Seuraava serti tuli siis seuraavana keväänä (jälleen Lahden KV:stä) ja viimeinen kesäkuun alussa 2004. Vekku oli valioituessaan kahden vuoden ja yhden päivän ikäinen. Sittemmin kävimme näyttelyissä harvakseltaan, Vekulla kun oli taipumuksena pudottaa turkkinsa aina keväällä melko perusteellisesti.
Agilityn alkeiskurssille meno Vekun kanssa oli oikeastaan itsestäänselvyys, koska harrastin lajia jo Fatsyn kanssa. Lisäksi Vekku tuntui lajiin sopivalta, se tykkäsi pienestä pitäen hyppimisestä ja tasapainoilusta. Arvaukseni osui oikeaan, Vekku rakastui heti agilityyn ja kehittyi nopeasti. Kisaamisen aloitimme noin puolitoista vuotta alkeiskurssin jälkeen ja se sujui melko vaihtelevalla menestyksellä, koska Vekku oli Fatsyä nopeampi ja huomattavasti irtoavampi koira, mikä teki ohjaamisesta haastavampaa. Mutta yhteistyön hiominen tuotti tulosta ja Vekku nousi kakkosiin heinäkuussa 2008. Tasan kaksi vuotta myöhemmin, jälleen Agirodussa Ylöjärvellä, Vekku sai viimeisen luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksensa ja nousi kolmosluokkaan :-). Kaksi viimeistä LUVAa tulivat vielä luokkavoitolla.
Tokoilin Vekun kanssa jonkiverran, mutta vain omaksi iloksi, en tavoitteellisesti. Vekulla oli mahtava tekemisen into ja se teki kaikesta harrastamisesta hauskaa. Vuonna 2011 innostuin vihdoin toteuttamaan pikäaikaisen haaveeni, menin Vekun kanssa keväällä BH-kurssille ja elokuussa suoritettiin hyväksytysti BH-koe. Vekku oli 13. BH:n suorittanut mitteli.
Vekku jäi tammikuussa 2012 eläkkeellä agilitystä kyynäriensä takia ja siirryin harrastamaan sen kanssa rally-tokoa. Tuntui sopivan Vekulle hyvin ja ehdimme lajissa kilpailemaankin. Nousimme avoimeen luokkaan elokuussa 2012, suoraan kolmella alo-luokan kisalla. Avo-luokka olikin sitten kivikkoisempaa menoa, mutta kaksi tulosta sieltäkin saatiin kokoon. VOI-luokkaan emme koskaan päässeet, koska lajin virallistumisen myötä dopingsäännöt estivät kisaamisen. Muutaman kerran Vekku ehti olla oman seuran kisoissa 0-koirana VOI- ja MES-luokissa ja teki erinomaisia ratoja. Sen jälkeen rallateltiin vain omaksi iloksi.
Vekun selässä oli jo aikaisemmin todettu melko pahoja spondyloosimuutoksia, jotka kuitenkaan eivät juuri oireilleet, mutta kesällä 2014 Vekun liikuntakyky äkkiä heikkeni. Selkä röntgenkuvattiin ja sieltä löytyi hyvin dramaattisia muutoksia, mm. ahtautunut nikamaväli lannerangasta. Jatkuvalla kortisonilääkityksellä Vekku pystyi kuitenkin elämään normaalia, aktiivista elämää, kunnes tammikuun 2016 kova pakkasjakso teki tehtävänsä. Vekun takajalat heikkenivät ja vielä kun ilmaantui kiveskasvainkin, niin aika oli päästää hieno pieni mies Sateenkaarisillalle.
Kiitos Vekku kaikista hauskoista hetkistä :) <3
3.6.2004-25.2.2016
Isä: Mintgarden's Geryon
Emä: Mintgarden's Faidra
Kasvattaja: Annamiina Pulliainen
Luonnetestistä 56 pistettä
Agility Medi 3
Rally-toko AVO
Vekku KoiraNetissä
Vekku oli luonteeltaan sähäkämpi kuin Fatsy. Se kiihtyi helposti "nollasta sataan", mutta pystyi myös keskittymään ja rauhoittumaan. Vekku rakasti palloja, uimista ja agilityä, sittemin lempiharrastuksen paikan otti rally-toko.
Vekulla on kuusi pentuetta.
Minttu-kasvattaja valikoi Vekun minulle lupaavasta pentueesta, joka osoittautuikin todella hyväksi. Sisarusparvi on menestynyt niin näyttelyissä kuin agilityssäkin.
Vekun kanssa näyttelyt aloitettiin jo pienestä pitäen, ensin käytiin pentunäyttelyissä ja mätsäreissä kokemusta hakemassa. Ensimmäinen serti tuli 10 kk iässä, mutta sitten alkoi karvan vaihtaminen ja siihen menikin melkein vuosi... Seuraava serti tuli siis seuraavana keväänä (jälleen Lahden KV:stä) ja viimeinen kesäkuun alussa 2004. Vekku oli valioituessaan kahden vuoden ja yhden päivän ikäinen. Sittemmin kävimme näyttelyissä harvakseltaan, Vekulla kun oli taipumuksena pudottaa turkkinsa aina keväällä melko perusteellisesti.
Agilityn alkeiskurssille meno Vekun kanssa oli oikeastaan itsestäänselvyys, koska harrastin lajia jo Fatsyn kanssa. Lisäksi Vekku tuntui lajiin sopivalta, se tykkäsi pienestä pitäen hyppimisestä ja tasapainoilusta. Arvaukseni osui oikeaan, Vekku rakastui heti agilityyn ja kehittyi nopeasti. Kisaamisen aloitimme noin puolitoista vuotta alkeiskurssin jälkeen ja se sujui melko vaihtelevalla menestyksellä, koska Vekku oli Fatsyä nopeampi ja huomattavasti irtoavampi koira, mikä teki ohjaamisesta haastavampaa. Mutta yhteistyön hiominen tuotti tulosta ja Vekku nousi kakkosiin heinäkuussa 2008. Tasan kaksi vuotta myöhemmin, jälleen Agirodussa Ylöjärvellä, Vekku sai viimeisen luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksensa ja nousi kolmosluokkaan :-). Kaksi viimeistä LUVAa tulivat vielä luokkavoitolla.
Tokoilin Vekun kanssa jonkiverran, mutta vain omaksi iloksi, en tavoitteellisesti. Vekulla oli mahtava tekemisen into ja se teki kaikesta harrastamisesta hauskaa. Vuonna 2011 innostuin vihdoin toteuttamaan pikäaikaisen haaveeni, menin Vekun kanssa keväällä BH-kurssille ja elokuussa suoritettiin hyväksytysti BH-koe. Vekku oli 13. BH:n suorittanut mitteli.
Vekku jäi tammikuussa 2012 eläkkeellä agilitystä kyynäriensä takia ja siirryin harrastamaan sen kanssa rally-tokoa. Tuntui sopivan Vekulle hyvin ja ehdimme lajissa kilpailemaankin. Nousimme avoimeen luokkaan elokuussa 2012, suoraan kolmella alo-luokan kisalla. Avo-luokka olikin sitten kivikkoisempaa menoa, mutta kaksi tulosta sieltäkin saatiin kokoon. VOI-luokkaan emme koskaan päässeet, koska lajin virallistumisen myötä dopingsäännöt estivät kisaamisen. Muutaman kerran Vekku ehti olla oman seuran kisoissa 0-koirana VOI- ja MES-luokissa ja teki erinomaisia ratoja. Sen jälkeen rallateltiin vain omaksi iloksi.
Vekun selässä oli jo aikaisemmin todettu melko pahoja spondyloosimuutoksia, jotka kuitenkaan eivät juuri oireilleet, mutta kesällä 2014 Vekun liikuntakyky äkkiä heikkeni. Selkä röntgenkuvattiin ja sieltä löytyi hyvin dramaattisia muutoksia, mm. ahtautunut nikamaväli lannerangasta. Jatkuvalla kortisonilääkityksellä Vekku pystyi kuitenkin elämään normaalia, aktiivista elämää, kunnes tammikuun 2016 kova pakkasjakso teki tehtävänsä. Vekun takajalat heikkenivät ja vielä kun ilmaantui kiveskasvainkin, niin aika oli päästää hieno pieni mies Sateenkaarisillalle.
Kiitos Vekku kaikista hauskoista hetkistä :) <3