2.1.
Uusi vuosi sujui kerrassaan mainiosti. Olin aattona töissä ja lenkille päästiin iltapäivällä puoli neljän maissa. Muutamia kovia paukkuja kuului jo silloin, mutta koirat vain pysähtyivät hetkeksi kuulostelemaan. Sisällä kuuden jälkeen eivät reagoineet paukkeeseen, mitä nyt Pessi hieman kuulosteli kaupungin ilotulitusta kahdeksalta. Kävimme ulkona vielä vähän ennen kello yhtätoista, jolloin oli täysi sotatila päällä. Pessi vähän huolestui ja halusi pissattuaan sisälle, mutta Arttu ei välittänyt paukkeesta tippaakaan ja olisi jäänyt pitemmäksikin aikaa tutkimaan tyttökoirien terveisiä :D
9.1.
Arttu oli jälleen kasvattajansa kanssa Virossa, koittamassa viimeistä SERTiä valionarvoa varten. Eikä sitä tullut! Kumpanakin päivänä ERI, mutta ei SAta. Kilpakumppanina oli uros, jonka Arttu voitti lokakuussa Rakveressa molempina päivinä, ja se valioitui lauantaina. Yhdestä SAsta siis jäi kiinni. Mutta tämähän tietää vaan uutta reissua... Melko hauskaa oli se, kun Arttu kotiutui sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä kolmen aikaan, siis KOIRA tulee keskellä yötä takaisin Viron reissulta :D :D
Pessin kanssa me vietimme laatuaikaa, kun sattui sopivasti loppiaisen vuoksi kolme vapaapäivää peräkkäin. Perjantai oli todella kylmä, pakkasta 27 astetta, joten Artun matkaan saattamisen jälkeen ulkoilimme vain välttämättömän. Seuraavana päivän pakkanen onneksi hellitti ja oli mukavampi käydä lenkillä. Osallistuimme myös Korrin pariskunnan pitämään (rally-toko)koulutukseen VAUn hallilla, koulutus oli tosi hyödyllinen. Sunnuntain ohjelmassa oli Kaverikoira-vierailu ja illalla rally-tokotreenien veto.
6.2.
Kuukausi vierähti ja Arttu lähti kasvattajansa kanssa jälleen reissuun, kohti Valgaa Etelä-Virossa. Ja olipa oikein onnistunut reissu, lauantaina heti tuli kolmas SERT ja sitä myöten Viron muotovalion arvo. Arttu oli myös ROP. Seuraavan päivän näyttelyssä tuloksena myös ROP. Huippua!
Arttu lähti jo torstai-iltana, ja pyysin perjantaina vuosilomapäiväksi ettei Pessiä tarvinnut viedä hoitoon tai ottaa töihin mukaan (Pessi ei osaa jäädä yksin kotiin). Vietimme siis yhdessä Knääpiön kanssa muutaman leppoisan päivän pitkään nukkumisen, ulkoilun ja telkkarin katsomisen merkeissä.
Onnistuin saamaan Artulle luonnetestipaikan Orimattilaan 22.4., kyseessä on SRY:n testi. Niissä olen Orimattilassa testauttanut tähän mennessä kaikki mittelini ja Artun testissä on toisena tuomarina Mikael Laine, joka on ollut testaaamassa Vekkua ja Pessiä. Todella hyvä juttu.
12.3.
Vietimme muutaman päivän talvilomaa Keuruulla. Pessi kävi 9.3. hammashoidossa Keuruun Eläinklinikalla. Yhden jo aikaisemmin katkenneen välihampaan juuret poistettiin ikenestä ja hammaskivet otettiin pois. Mitään hälyttävää ei onneksi ollut, parodontiitti ei ollut edennyt eikä hampaita tarvinnut poistaa. Ainoa seurattava asia on röntgenissä näkyneet harventumat parissa alaleuan hampaassa. Niiden juuret ovat kuitenkin kunnossa ja kiille ehjä.
Koirat pääsivät muutamaan otteeseen jäällekin kunnolla irrottelemaan, sekä keskustassa että mökillä. Ja kyllä vauhtia olikin :-) Pessi aivan ilahduttavasti innostui juoksemaan Artun kanssa. Jäällä oli kerrassaan upea keli, ei juurikaan lunta eikä ollenkaan vettä.
Uusi vuosi sujui kerrassaan mainiosti. Olin aattona töissä ja lenkille päästiin iltapäivällä puoli neljän maissa. Muutamia kovia paukkuja kuului jo silloin, mutta koirat vain pysähtyivät hetkeksi kuulostelemaan. Sisällä kuuden jälkeen eivät reagoineet paukkeeseen, mitä nyt Pessi hieman kuulosteli kaupungin ilotulitusta kahdeksalta. Kävimme ulkona vielä vähän ennen kello yhtätoista, jolloin oli täysi sotatila päällä. Pessi vähän huolestui ja halusi pissattuaan sisälle, mutta Arttu ei välittänyt paukkeesta tippaakaan ja olisi jäänyt pitemmäksikin aikaa tutkimaan tyttökoirien terveisiä :D
9.1.
Arttu oli jälleen kasvattajansa kanssa Virossa, koittamassa viimeistä SERTiä valionarvoa varten. Eikä sitä tullut! Kumpanakin päivänä ERI, mutta ei SAta. Kilpakumppanina oli uros, jonka Arttu voitti lokakuussa Rakveressa molempina päivinä, ja se valioitui lauantaina. Yhdestä SAsta siis jäi kiinni. Mutta tämähän tietää vaan uutta reissua... Melko hauskaa oli se, kun Arttu kotiutui sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä kolmen aikaan, siis KOIRA tulee keskellä yötä takaisin Viron reissulta :D :D
Pessin kanssa me vietimme laatuaikaa, kun sattui sopivasti loppiaisen vuoksi kolme vapaapäivää peräkkäin. Perjantai oli todella kylmä, pakkasta 27 astetta, joten Artun matkaan saattamisen jälkeen ulkoilimme vain välttämättömän. Seuraavana päivän pakkanen onneksi hellitti ja oli mukavampi käydä lenkillä. Osallistuimme myös Korrin pariskunnan pitämään (rally-toko)koulutukseen VAUn hallilla, koulutus oli tosi hyödyllinen. Sunnuntain ohjelmassa oli Kaverikoira-vierailu ja illalla rally-tokotreenien veto.
6.2.
Kuukausi vierähti ja Arttu lähti kasvattajansa kanssa jälleen reissuun, kohti Valgaa Etelä-Virossa. Ja olipa oikein onnistunut reissu, lauantaina heti tuli kolmas SERT ja sitä myöten Viron muotovalion arvo. Arttu oli myös ROP. Seuraavan päivän näyttelyssä tuloksena myös ROP. Huippua!
Arttu lähti jo torstai-iltana, ja pyysin perjantaina vuosilomapäiväksi ettei Pessiä tarvinnut viedä hoitoon tai ottaa töihin mukaan (Pessi ei osaa jäädä yksin kotiin). Vietimme siis yhdessä Knääpiön kanssa muutaman leppoisan päivän pitkään nukkumisen, ulkoilun ja telkkarin katsomisen merkeissä.
Onnistuin saamaan Artulle luonnetestipaikan Orimattilaan 22.4., kyseessä on SRY:n testi. Niissä olen Orimattilassa testauttanut tähän mennessä kaikki mittelini ja Artun testissä on toisena tuomarina Mikael Laine, joka on ollut testaaamassa Vekkua ja Pessiä. Todella hyvä juttu.
12.3.
Vietimme muutaman päivän talvilomaa Keuruulla. Pessi kävi 9.3. hammashoidossa Keuruun Eläinklinikalla. Yhden jo aikaisemmin katkenneen välihampaan juuret poistettiin ikenestä ja hammaskivet otettiin pois. Mitään hälyttävää ei onneksi ollut, parodontiitti ei ollut edennyt eikä hampaita tarvinnut poistaa. Ainoa seurattava asia on röntgenissä näkyneet harventumat parissa alaleuan hampaassa. Niiden juuret ovat kuitenkin kunnossa ja kiille ehjä.
Koirat pääsivät muutamaan otteeseen jäällekin kunnolla irrottelemaan, sekä keskustassa että mökillä. Ja kyllä vauhtia olikin :-) Pessi aivan ilahduttavasti innostui juoksemaan Artun kanssa. Jäällä oli kerrassaan upea keli, ei juurikaan lunta eikä ollenkaan vettä.
26.3.
Arttu aloitti eilen rally-tokon kisauransa oman seuran kisoissa. Syy Artun ilmoittamiseen oli, että viime keväältä oli jäänyt käyttämättä yksi Pessin kisamaksu, minkä halusin pois roikkumasta. Ja olihan se kiva toisaalta kokeillakin, koska Arttu periaatteessa osaa kaikki alo-luokan liikkeet ja on tehnyt treeneissä hyvin pätevää työtä. Talven aikana on harjoiteltu myös ylempien luokkien liikkeitä, kuten puolenvaihtoja ja nekin Arttu on tehnyt hienosti. Nyt kuitenkin tulos jäi 8 pisteen päähän. Tuli pari 10 pisteen virhettä liikkeiden suorituksissa ja lisäksi useampi pienempi, lähinnä puutteellisesta yhteistyöstä kun koira nuuski ja haahuili. Taru-tuomari kommentoi radan jälkeen kisakirjoja jakaessaan, että koiraa olisi pitänyt kehua enemmän, koska se meni kehuttaessa hienosti, mutta heti kun olin hiljaa niin "koira muuttui laamaksi" :-D Tämä siis pitää muistaa jatkossa.
2.4.
Maaliskuun Linnunlaulun vierailu jäi Artulta väliin kun olin sairaana ja tässä kuussa ei sinne mennä ollenkaan, joten päätin viedä tänään Artun Pessin sijasta Johanna-kodin vierailulle ettei tulisi liian pitkää taukoa. Ja loistavastihan se meni, Arttu tajusi heti että vaikka paikka ja ryhmä olivat erilaiset, niin homman nimi oli sama :-) Arttu on kyllä aivan loistava Kaverikoira.
17.4.
Vietettiin mukava kuuden päivän pääsiäisloma maalla. Ulkoilukeli oli joka päivä mukavan aurinkoinen, mutta tuuli oli todella kylmä. Mökillä käytiin kahtena päivänä, ensin pitkäperjantaina jolloin koirat saivat juoksennella pihalla samalla kun puhdistin linnunpönttöjä ja pääsiäismaanantaina. Silloin lähdettiin kävelemään metsään, pellolle ja metsäautotielle. Kaikki meni hyvin ja koirat tykkäsivät, mutta sitten Arttu teki kaksi kertaa katoamistempun, häipyi näkyvistä eikä tullut kutsumisesta huolimatta ennenkuin muutaman minuutin päästä. Sillä on ilmeisesti riistaviettiä sen verran, että irtijuoksutuspaikat muualla kuin aidatulla alueella on tästedes mietittävä tarkkaan.
22.4.
Arttu kävi tänään luonnetestissä. Video ja tuomarin kommentit löytyvät Artun Muuta-osiosta. Oli aika lailla yllättävää, että Arttu, jota olen pitänyt tasapainoisena ja hyvähermoisena sai huonommat pisteet kuin Pessi. Miinukselle jäivät toimintakyky, puolustushalu ja hermorakenne, lisäksi todettiin laukausalttiiksi. Tuomari tosin oli sitä mieltä, että ilman stressiä koira todennäköisesti ei reagoisi laukauksiin, mikä pitääkin paikkansa. Arttuhan ei välitä lainkaan esim. ilotulitusraketeista. Kelkka oli kauhistus, minua eikä itseään Arttu ei puolustanut lainkaan, ja tynnyriinkin tutustuttiin vasta pitkähkön houkuttelun jälkeen. Välillä käveltiin vähän ylimääräisiä lenkkejä, että koira rauhoittui. Pimeästä huoneesta Arttu löysi minut. Tuomari sanoi, että melko vähän pyysivät minulta apuja (pari yskähdystä), mutta tsemppasivat koiraa itse. Arttu kuulemma löysi hajuni heti kun tuli sisään, koitti paikantaa sen, kävi nuuskaisemassa naistuomarin kenkää ja oli että "hui", kävi huoneessa missä istuin, pelästyi varjoani "mörkö!", löysi uudestaan hajuni, hyppäsi huoneessa olleen SOHVAN YLI (tuomari sanoi että "pieni maltti olisi paikallaan"), ja tuli viimein luokseni iloisena siitä, ettei siellä ollutkaan mörkö vaan oma mamma.
On sinänsä mielenkiintoista, että vaikka Artullakin todettiin riittämätön toimintakyky, niin en ole koskaan huomannut sitä arjessa samalla tavalla kuin Pessillä, joka joissakin tilanteissa selvästi jännittää ja paineistuu. Eikä Artulla ole ollut ulkomaanreissuillakaan mitään ongelmia. Mutta hyvä niin, koirahan ei testituloksesta mihinkään muutu :-).
23.4.
Tänään oli vuorossa Kaverikoira-vierailu Hollolaan, aivan uuteen vanhusten palvelutaloon, jonne ilmeisesti haluttaisiin ihan vakiokäyntejäkin. Kiva paikka, ja Arttu oli taas ihan elementissään. Tämä oli myös Artun kuudes vierailukerta eli se on nyt virallisesti Kaverikoira. Saa kuulemma käyttää Fatsyn huivia kunnes saa omansa.
14.5.
Artun rally-tokoilut ovat sujuneet viime aikoina hyvin, ainakin sen jälkeen kun keskittyminen on saatu kohdilleen. Viereisen kentän kovaa vauhtia juoksevista agilitykoirista Arttu on ottanut häiriötä todella paljon aina treenien aluksi, mutta se on vähentynyt toistojen myötä ja sitten on tehty jo kertakaikkiaan nättiä rataa. Arttu on todella taitava.
Eilen oli ensimmäinen Kaverikoira-vierailu huivi kaulassa :-). Vanhuksia vain oli paikalla todella vähän, ilmeisesti heitä on päässyt kotilomille äitienpäivän takia.
Tänään oltiin näyttelyssä Jokimaalla. Ryhmänäyttely, jossa Arttu oli ainoa uros joka olisi voinut ottaa SERTin. Toiveet olivat kovat ja peukut pystyssä, että tulisi vaadittava ERI ja SA ja sitä myöten FI MVAn arvo. Vielä irlantilainen tuomarikin (irkut tykkäsivät Artusta kovasti Valgassa). Mutta haaveeksi jäi, ERI tuli mutta ei SAta :-(. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Olisi ollut kiva saada asia ikäänkuin pois päiväjärjestyksestä, mutta nyt pitää katsoa Artulle lisää näyttelyitä.
18.6.
Ollaan oltu viikon kesälomalla, alkuviikon sateen jälkeen loppuviikko oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, ja oli mahtavaa viettää aikaa mökillä. Nyt sää näyttää valitettavasti muuttuvan taas kylmäksi ja sateiseksi ainakin joksikin aikaa. Tänäänkin saatiin vettä niskaan kun oltiin Artun kanssa Jämsässä rally-tokokisoissa. Kyseessä oli Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisa, mutta mukaan mahtui myös muutama ulkopuolinen. Rata ei ollut mitenkään vaikea, mutta en saanut Arttua juuri lainkaan innostumaan tekemisestä, ulkokentällä kun ei olla mitään tehty niin nenä oli maassa miltei koko ajan. Vain kaksi kylttiä meni ilman virheitä :-D Mutta tulipahan kokeiltua tämäkin.
28.6.
Tänään tehtiin kesäloman ainoa pitempi retki, tähän asti on Keuruulla ja Multialla olon lisäksi tullut käytyä vain Vilppulassa. Piti jo viime kesänä lähteä Helvetinjärven kansallispuistoon, mutta nyt sitten sain aikaiseksi. N. 4 km luontopolku Kankimäestä Helvetinkolulle oli juuri sopiva, helppokulkuinen ja maisemat kauniita. Meidän edellä vain oli mennyt joku juoksuisen nartun kanssa, joten Arttu veti kieli sinisenä suurin piirtein koko matkan Kolulle asti... siellä sitten tavattiin tämä ihana pieni villakoiraneito. Onneksi jäi meidän taaksemme, niin paluumatka Kankimäkeen ympyräreitin toista puolta sujui rauhallisemmin. Sitten vielä villisika- ja strutsipyöryköitä ravintola Helvetin Portissa, vierailu Ruoveden hautausmaalla isomummon haudalla ja vielä kahvit Laivarannassa. Koiratkin saivat tulla terassille "ilman muuta", kun varovasti kysyin. Tosi kiva reissu.
10.7.
Eilinen päivä vietettiin Jokimaan ravikeskuksessa SSKY:n päänäyttelyssä, joka oli tavalliseen tapaan samalla myös mittelien erikoisnäyttely ja näyttelyyn ilmoitetuista 390 koirasta 100 olikin mitteleitä. Teimme Ellan kanssa päätöksen, että hän vie Artun kehään, koska on esittänyt sitä viimeisen vuoden aikana paljon enemmän kuin minä, ja viimeksi toukokuussa kun olin mukana näyttelyssä niin se ei haitannut Arttua lainkaan ja se esiintyi Ellan kanssa erinomaisesti. Mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Vaikka menin piiloon, niin koira vaan kehässä pomppi, häsläsi ja etsi minua. Tilanne parani jonkin verran kun tulin kehän laidalle, mutta EH oli tuloksena ja katkeraa oli kuulla, että tuomari olisi antanut ERIn jos koira olisi esiintynyt paremmin. Siis olisi pitänyt viedä itse Arttu kehään, mutta mistä tämänkään nyt taas olisi arvannut. Useampi muukin koira valioluokasta (ja muistakin) tosin sai EHn tai jopa Hn, joten varsin tiukkoja olivat brittituomarit. Artun arvostelu oli kauttaaltaan hyvä, ainoa ihmetystä herättää asia olivat "likaiset hampaat".
Kiva päivä oli muuten. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta (minkä kotona huomasi palaneena ihona) ja paikalla oli paljon tuttua mukavaa mitteliväkeä.
Tänään sitten käytiin suurimmaksi osaksi häkissä vietetyn eilisen päivän vastapainoksi "eräjormailemassa" Lapakiston luonnonsuojelualueella, mukanamme olivat Outi ja Rommi Lahden Kaverikoira-ryhmästä. Kiersimme alueella kaksi eri lenkkiä ja pidimme pari pitempää taukoa nuotiopaikoilla ja laavuilla, joten kaikkiaan reissu kesti nelisen tuntia. Koirat nukkuivat tämän aktiviteetin jälkeen tyytyväisinä koko iltapäivän, eikä tuntunut olevan tarvetta lähteä hallille rallyn omatoimitreeneihin. Siirretään meno siis ensi viikkoon.
20.8.
Heinä-elokuu on mennyt kaikki viikonloput mökillä viettäen. Koirat ovat kovasti nauttineet olostaan mökin pihalla touhuten, vapaana lenkkeillen ja marjastusreissuilla mukana ollen. Tämä viikonloppu vietettiin kuitenkin Lahdessa ja molempina päivinä oli kovasti ohjelmaa.
Eilen oltiin mukana Kauppakeskus Karisman Lemmikkipäivässä, jonne oli pyydetty pieniä lajiesittelyitä seka koiria rapsuteltaviksi agilityseuraltani VAU:lta. Pessi oli mukana agilityesittelyssä ja todella pätevästi se menikin kahta ja hyppyä ja putkea, hienosti sujui takaakierrot, välistävedot ja muut kieputtelut. Ennen ja jälkeen esitysten Pessi oli myös hetken siliteltävänä. Varsinainen rapsuttelukoira oli kuitenkin Arttu, joka nautti ihan täysillä mitä enemmän oli silittelijöitä, sekä lapsia että aikuisia. Vielä parin tunnin jälkeenkin se jaksoi iloisena heiluttaa häntäänsä. Sekä Pessi että Arttu olivat aivan rentoina tungoksessa ja hälinässä. Ihanat koirat :-)
Tänään oli sitten vuorossa koiranäyttely Heinolassa. Yritettiin taas Artulle sitä yhtä SERTiä, joka tarvittaisiin Suomen valioitumiseen. Vaan eipä tärpännyt nytkään, vaan tuttu EH oli tuloksena. Tuomari oli varsin tiukka ja emme tosiaankaan olleet EH:mme kanssa yksin. Seuraava yritys on syyskuussa Hyvinkäällä ja sen jälkeen näyttelyiden suhteen varmaan pidetään taukoa.
17.9.
Olemme eläneet jo pari viikkoa kylpyhuoneremontin keskellä. Syynä tähän oli kylppärissä ilmennyt putkirikko, minkä takia koko kylppäri purettiin alkutekijöihinsä ja siellä hurisee kuivaaja jo toista viikkoa. Koirat viettivät purkutöiden metelin takia neljä vuorokautta hoitolassa, minkä vakuutusyhtiö onneksi maksoi (laajennettu kotivakuutus). Arki on onneksi sujunut koirienkin kanssa, vaikka vessan ja suihkun oleminen alhaalla käytävässä aiheuttaakin omat haasteensa.
Tänään oltiin näyttelyssä Hyvinkäällä, ja niinpä sieltäkin taas yksi EH napsahti. Tosin arvostelu on niin hyvä, että suuresti ihmettelin kun edes sileää ERIä ei annettu. Tuomari ei edes mitannut Arttua liian korkeaksi, vaan 37 cm luki arvostelussa (yhdelle urokselle EH tuli koosta). Ärsyttävää. Enää tänä vuonna ei ole ryhmänäyttelyitä, joten seuraavat yritykset menevät ensi keväälle.
15.10.
Tänään tuli heti aamusta surullisia uutisia. Artun kanssa viime syksynä samassa Kaverikoira-ryhmässä aloittanut australianterrieri oli eilen illalla yllättäen kuollut, kuolinsyy arvoitus. Eilen iltapäivällä vielä oltiin vierailulla ja kaikki oli kunnossa. Koko ryhmä järkyttyi uutisesta ja koiraa tullaan kaipaamaan. Melko pelottava ajatus, että nuori koira voi yhtäkkiä vain kuolla.
2.11.
Pessin kanssa on käyty eläinlääkärissä nyt kahden viikon välein. Ensin 19.10. vein Pessin vihdoinkin tutkittavaksi satunnaisen liikkumishaluttomuuden ja takapään aristamisen vuoksi. Sillä esiintyi myös vesioksennuksia, siis joi vettä ja oksensi sen heti pois. Jälkimmäinen johtui eläinlääkärin mielestä vain nielun kudosten iän myötä tulleesta löystymisestä, ja sitten alettiin tutkia muita vaivoja. Pessi aristelu hieman alavatsan tunnustelua ja takajalkojen venyttelyä ja suureksi yllätyksekseni lääkäri totesi Pessin oikean polvilumpion selvästi luksoituvan (polvet on tutkittu terveiksi 04/2011). Selvisi siis syy silloin tällöin esiintyvään oikean takajalan "pompotteluun". Polvi ei koiraa kuitenkaan koiraa sen kummemmin haittaa, joten toistaiseksi ei harkita leikkausta. Röntgenkuvissa näkyi kuitenkin polvessa nivelrikkoa, johon pitää aloittaa nivelravinteiden syötäminen.
Varsinainen kipukohtakin löytyi: suurentunut eturauhanen. Onnistuin seuraavana aamuna ottamaan Pessiltä pissanäytteen, jonka toimitin klinikalle. Näytteessä oli paljon siittiöitä ja vähän verta, ja eläinlääkäri suositteli rakon sekä eturauhasen ultraaamista kystien ja kivien varalta. Ultraus tehtiin tänään ja kiviä ei onneksi löytynyt. Ei myöskään selkeää tulehdusta eturauhasesta eli nyt laitettin vain Tardak-hormonipiikki eikä aloitettu (pitkää) antibioottikuuria. Pitää miettiä sitten jatkossa tuleeko eteen kastraatio.
Pessiltä otettiin myös verinäyte ja tutkittiin laaaja verenkuva. Siinä ollut juuri mitään outoa, vain yksi matala kilpirauhasarvo, mitä pitää ehkä jossain vaiheessa tutkia.
Kylpyhuoneremontti jatkuu edelleen....
4.11.
Tänään oli VAUn perinteinen Halloween rally-tokokilpailu, johon Artun ilmoitin kun Jyväskylässä nyt viikonloppuna olleeseen Kaverikoira-seminaariin ei ollut täältä lähtijöitä. Arttu on alkanut toimia treeneissä niin hyvin, että tuloksen saaminen vaikutti hyvin todennäköiseltä. Rata menikin ihan mukavasti, Arttu oli erittäin hyvin kuulolla ja tulos oli aivan varma. Ällistyinkin aivan totaalisesti, kun menin katsomaan tuloksia ja me olimme saaneet TÄYDET 100 PISTETTÄ!! Ihan uskomattoman hienosti Artulta :-) Lopullinen sijoitus oli 3., koiria oli ALO-luokassa kaikkiaan 42, joten ihan yli odotusten meni (hupaisaa kyllä 4. sijalla oli Tending-kennelin border collie!). 360 vasempaan-käännöksen kohdalla arvostelusssa oli kommentti "ihanan tehokas" ja tuomarin yleiskommenttina "upeaa keskittymistä kaikkiin tehtäviin". Tämä tosiaan lämmitti mieltäni, on niin ihanaa että olen saanut yhteistyön Artun kanssa toimimaan ja siitä on kehittymässä kelpo harrastuskoira.
11.11.
Tänään lähdimme taas rally-tokokilpailuihin, suuntana oli Riihimäki ja siellä Dog Inspiration Arena-halli. Kisat olivat Partacollieyhdistyksen järjestämät partisten rotumestaruuskisat. Kisakirjeessä oli varoitettu hallin olevan ahdas, mutta enpä arvannutkaan kuinka ahdas se oikeasti oli. Varsinaiseen hallitilaan ei radan lisäksi mahtunut oikeastaan mitään muuta, vain n. metrin kaistale missä odottaa vuoroa kun edellinen koira oli radalla. Pienessä aulatilassa olivat ilmo, toimisto ja kanttiini pikku pöydillä, ja koirien häkkejä oli jokaisessa mahdollisessa kolossa. Olen ylpeä Artusta, se odotti nätisti häkissa eikä haukkunut/rähissyt kennellekään ahtaassa tilassa. Ja vaikka lämmittelyyn/virittelyyn ei juuri ollut mahdollisuuksia, niin Arttu sai radalta kelpo tuloksen 87/100 pistettä :-) Koira siis toimii myös vieraassa paikassa, vaikka jonkun verran haahuilua esiintyikin. Liikkeistä askel oikealle ei sujunut (4 kpl -1 pisteen virheitä) ja täyskäännöksen vasempaan jouduin uusimaan. Sitten se menikin hyvin. Tuomarin kommentti oli "Iloista yhdessä tekemistä, hyvä ohjaus." Nyt Artulta puuttuu enää yksi tulos RTK1-koulutustunnuksesta ja sen saamistakin on tarkoitus vielä tämän vuoden puolella kokeilla.
18.12.
Hieman erilainen Kaverikoira-vierailu tänään kun olimme Artun (ynnä kolmen muun Kaverikoiran) kanssa aikuisten kehitysvammaisten asumisyksikössä. Mutta todella mukava paikka, asukkaat olivat innoissaan koirista ja henkilökuntakin toivoi kovasti, että pääsisimme pian uudestaan.
2.12.
Eilen illalla oli vielä "viime hetken paniikki"-harjoittelua huomiseen rally-tokokisaan kun oli VAUn perinteiset pikkujouluiset rallyepikset. Radalla oli joitakin erikoisia pikkujoulukylttejä kuten "kulkuset" ja "joulupallo", mutta Arttu suoritti radan mallikkaasta 86 pisteellä. Pessi teki AVO-luokassa myös hienon radan, 94 pistettä ja sijoitus 3. Palkinnoksi tuli suklaarasia ja koiranherkkuja, lisäksi saatiin kaksi koiramasta pikkujoulupakettia, joista löytyi kivoja leluja.
Tänään sitten kisattiin virallisesti rally-tokossa. Alunperin oli tarkoitus lähteä Janakkalaan, mutta se täyttyi ennätysajassa ja pääsimme vain varasijalle. Sitten onneksi facebookissa ilmoitettiin kahdesta peruutuspaikasta samalle päivälle Lempäälän kisoihin ja sinne pääsimme sekä me että eräs seurakaveri koirineen. ALO-luokka oli onneksi vasta iltapäivällä, joten ei tarvinnut lähteä aikaisin. Sport Dog Park oli ihanan tilava halli eli koiraa mahtui hyvin verryttelemään ja tekemään melkein kaikki radan liikkeet palkan kanssa ennen omaa vuoroa. Arttu menikin koko radan aivan loistavassa iloisessa kontaktissa, tuli vain yksi -1 virhe ja yksi -3 virhe eli tulos 96 pistettä ja RTK1!! Tämä vuoden tavoite siis tuli saavutettua :-) Seurakaverin puolesta vain harmitti, hänen koiransa kun ei saanut tulosta.
11.12.
Arttu kävi elämänsä ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä muuten kuin rokotuksilla tai terveystarkastuksissa. Koirat söivät itsenäisyyspäiväiltana raakoja possunsorkkia ja ilmeisesti Arttu oli ahminut niitä vähän liian kanssa, koska se sai ummetuksen. Lauantaiaamuna Arttu vielä kakkasi, tosin myös oksensi ja oli Kaverikoira-vierailulla hieman vaisu. Kuvittelin sillä olevan närästystä, mutta sitten kakkaaminen ei iltapäivällä onnistunut vaikka koira kuinka yritti. Annoin sille kotihoitona paraffiiniöljyä ja Levolacia, mutta sunnuntainakaan kakka ei lähtenyt kulkemaan, joten varasin netin kautta lääkäriajan maanantai-iltapäiväksi. Aamulla koin sitten kauhunhetkiä, kun lenkillä ollessa Arttu huusi ääneen yrittäessään kakata, aivan hirveää. Paniikissa varasin netissä ensimmäisen mahdollisen lääkäriajan klo 11, mutta kun sen olin saanut tehtyä niin Arttu yht'äkkiä putkautti peräpäästään ison kivikovan kakkamöykyn ja vaikutti sen jälkeen heti iloisemmalta. Otin koirat kuitenkin töihin mukaan ja mentiin lääkäriin, missä röntgenillä katsottiin että mitään isoa massaa suolistossa ei ollut, paksusuolessa vain vähän kovan näköistä kakkaa. Hoidoksi saatiin kaksi Microlax-peräruisketta ja lisäksi Levolacia toiseen päähän :) Arttu sai myös Tardak-piikin ja viikon ab-kuurin, koska sen eturauhanen oli tulehtunut.
12.12.
Kakkaa!! Ja reilusti! Säikähdyksellä selvittiin :)
Arttu aloitti eilen rally-tokon kisauransa oman seuran kisoissa. Syy Artun ilmoittamiseen oli, että viime keväältä oli jäänyt käyttämättä yksi Pessin kisamaksu, minkä halusin pois roikkumasta. Ja olihan se kiva toisaalta kokeillakin, koska Arttu periaatteessa osaa kaikki alo-luokan liikkeet ja on tehnyt treeneissä hyvin pätevää työtä. Talven aikana on harjoiteltu myös ylempien luokkien liikkeitä, kuten puolenvaihtoja ja nekin Arttu on tehnyt hienosti. Nyt kuitenkin tulos jäi 8 pisteen päähän. Tuli pari 10 pisteen virhettä liikkeiden suorituksissa ja lisäksi useampi pienempi, lähinnä puutteellisesta yhteistyöstä kun koira nuuski ja haahuili. Taru-tuomari kommentoi radan jälkeen kisakirjoja jakaessaan, että koiraa olisi pitänyt kehua enemmän, koska se meni kehuttaessa hienosti, mutta heti kun olin hiljaa niin "koira muuttui laamaksi" :-D Tämä siis pitää muistaa jatkossa.
2.4.
Maaliskuun Linnunlaulun vierailu jäi Artulta väliin kun olin sairaana ja tässä kuussa ei sinne mennä ollenkaan, joten päätin viedä tänään Artun Pessin sijasta Johanna-kodin vierailulle ettei tulisi liian pitkää taukoa. Ja loistavastihan se meni, Arttu tajusi heti että vaikka paikka ja ryhmä olivat erilaiset, niin homman nimi oli sama :-) Arttu on kyllä aivan loistava Kaverikoira.
17.4.
Vietettiin mukava kuuden päivän pääsiäisloma maalla. Ulkoilukeli oli joka päivä mukavan aurinkoinen, mutta tuuli oli todella kylmä. Mökillä käytiin kahtena päivänä, ensin pitkäperjantaina jolloin koirat saivat juoksennella pihalla samalla kun puhdistin linnunpönttöjä ja pääsiäismaanantaina. Silloin lähdettiin kävelemään metsään, pellolle ja metsäautotielle. Kaikki meni hyvin ja koirat tykkäsivät, mutta sitten Arttu teki kaksi kertaa katoamistempun, häipyi näkyvistä eikä tullut kutsumisesta huolimatta ennenkuin muutaman minuutin päästä. Sillä on ilmeisesti riistaviettiä sen verran, että irtijuoksutuspaikat muualla kuin aidatulla alueella on tästedes mietittävä tarkkaan.
22.4.
Arttu kävi tänään luonnetestissä. Video ja tuomarin kommentit löytyvät Artun Muuta-osiosta. Oli aika lailla yllättävää, että Arttu, jota olen pitänyt tasapainoisena ja hyvähermoisena sai huonommat pisteet kuin Pessi. Miinukselle jäivät toimintakyky, puolustushalu ja hermorakenne, lisäksi todettiin laukausalttiiksi. Tuomari tosin oli sitä mieltä, että ilman stressiä koira todennäköisesti ei reagoisi laukauksiin, mikä pitääkin paikkansa. Arttuhan ei välitä lainkaan esim. ilotulitusraketeista. Kelkka oli kauhistus, minua eikä itseään Arttu ei puolustanut lainkaan, ja tynnyriinkin tutustuttiin vasta pitkähkön houkuttelun jälkeen. Välillä käveltiin vähän ylimääräisiä lenkkejä, että koira rauhoittui. Pimeästä huoneesta Arttu löysi minut. Tuomari sanoi, että melko vähän pyysivät minulta apuja (pari yskähdystä), mutta tsemppasivat koiraa itse. Arttu kuulemma löysi hajuni heti kun tuli sisään, koitti paikantaa sen, kävi nuuskaisemassa naistuomarin kenkää ja oli että "hui", kävi huoneessa missä istuin, pelästyi varjoani "mörkö!", löysi uudestaan hajuni, hyppäsi huoneessa olleen SOHVAN YLI (tuomari sanoi että "pieni maltti olisi paikallaan"), ja tuli viimein luokseni iloisena siitä, ettei siellä ollutkaan mörkö vaan oma mamma.
On sinänsä mielenkiintoista, että vaikka Artullakin todettiin riittämätön toimintakyky, niin en ole koskaan huomannut sitä arjessa samalla tavalla kuin Pessillä, joka joissakin tilanteissa selvästi jännittää ja paineistuu. Eikä Artulla ole ollut ulkomaanreissuillakaan mitään ongelmia. Mutta hyvä niin, koirahan ei testituloksesta mihinkään muutu :-).
23.4.
Tänään oli vuorossa Kaverikoira-vierailu Hollolaan, aivan uuteen vanhusten palvelutaloon, jonne ilmeisesti haluttaisiin ihan vakiokäyntejäkin. Kiva paikka, ja Arttu oli taas ihan elementissään. Tämä oli myös Artun kuudes vierailukerta eli se on nyt virallisesti Kaverikoira. Saa kuulemma käyttää Fatsyn huivia kunnes saa omansa.
14.5.
Artun rally-tokoilut ovat sujuneet viime aikoina hyvin, ainakin sen jälkeen kun keskittyminen on saatu kohdilleen. Viereisen kentän kovaa vauhtia juoksevista agilitykoirista Arttu on ottanut häiriötä todella paljon aina treenien aluksi, mutta se on vähentynyt toistojen myötä ja sitten on tehty jo kertakaikkiaan nättiä rataa. Arttu on todella taitava.
Eilen oli ensimmäinen Kaverikoira-vierailu huivi kaulassa :-). Vanhuksia vain oli paikalla todella vähän, ilmeisesti heitä on päässyt kotilomille äitienpäivän takia.
Tänään oltiin näyttelyssä Jokimaalla. Ryhmänäyttely, jossa Arttu oli ainoa uros joka olisi voinut ottaa SERTin. Toiveet olivat kovat ja peukut pystyssä, että tulisi vaadittava ERI ja SA ja sitä myöten FI MVAn arvo. Vielä irlantilainen tuomarikin (irkut tykkäsivät Artusta kovasti Valgassa). Mutta haaveeksi jäi, ERI tuli mutta ei SAta :-(. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Olisi ollut kiva saada asia ikäänkuin pois päiväjärjestyksestä, mutta nyt pitää katsoa Artulle lisää näyttelyitä.
18.6.
Ollaan oltu viikon kesälomalla, alkuviikon sateen jälkeen loppuviikko oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, ja oli mahtavaa viettää aikaa mökillä. Nyt sää näyttää valitettavasti muuttuvan taas kylmäksi ja sateiseksi ainakin joksikin aikaa. Tänäänkin saatiin vettä niskaan kun oltiin Artun kanssa Jämsässä rally-tokokisoissa. Kyseessä oli Keski-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisa, mutta mukaan mahtui myös muutama ulkopuolinen. Rata ei ollut mitenkään vaikea, mutta en saanut Arttua juuri lainkaan innostumaan tekemisestä, ulkokentällä kun ei olla mitään tehty niin nenä oli maassa miltei koko ajan. Vain kaksi kylttiä meni ilman virheitä :-D Mutta tulipahan kokeiltua tämäkin.
28.6.
Tänään tehtiin kesäloman ainoa pitempi retki, tähän asti on Keuruulla ja Multialla olon lisäksi tullut käytyä vain Vilppulassa. Piti jo viime kesänä lähteä Helvetinjärven kansallispuistoon, mutta nyt sitten sain aikaiseksi. N. 4 km luontopolku Kankimäestä Helvetinkolulle oli juuri sopiva, helppokulkuinen ja maisemat kauniita. Meidän edellä vain oli mennyt joku juoksuisen nartun kanssa, joten Arttu veti kieli sinisenä suurin piirtein koko matkan Kolulle asti... siellä sitten tavattiin tämä ihana pieni villakoiraneito. Onneksi jäi meidän taaksemme, niin paluumatka Kankimäkeen ympyräreitin toista puolta sujui rauhallisemmin. Sitten vielä villisika- ja strutsipyöryköitä ravintola Helvetin Portissa, vierailu Ruoveden hautausmaalla isomummon haudalla ja vielä kahvit Laivarannassa. Koiratkin saivat tulla terassille "ilman muuta", kun varovasti kysyin. Tosi kiva reissu.
10.7.
Eilinen päivä vietettiin Jokimaan ravikeskuksessa SSKY:n päänäyttelyssä, joka oli tavalliseen tapaan samalla myös mittelien erikoisnäyttely ja näyttelyyn ilmoitetuista 390 koirasta 100 olikin mitteleitä. Teimme Ellan kanssa päätöksen, että hän vie Artun kehään, koska on esittänyt sitä viimeisen vuoden aikana paljon enemmän kuin minä, ja viimeksi toukokuussa kun olin mukana näyttelyssä niin se ei haitannut Arttua lainkaan ja se esiintyi Ellan kanssa erinomaisesti. Mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Vaikka menin piiloon, niin koira vaan kehässä pomppi, häsläsi ja etsi minua. Tilanne parani jonkin verran kun tulin kehän laidalle, mutta EH oli tuloksena ja katkeraa oli kuulla, että tuomari olisi antanut ERIn jos koira olisi esiintynyt paremmin. Siis olisi pitänyt viedä itse Arttu kehään, mutta mistä tämänkään nyt taas olisi arvannut. Useampi muukin koira valioluokasta (ja muistakin) tosin sai EHn tai jopa Hn, joten varsin tiukkoja olivat brittituomarit. Artun arvostelu oli kauttaaltaan hyvä, ainoa ihmetystä herättää asia olivat "likaiset hampaat".
Kiva päivä oli muuten. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta (minkä kotona huomasi palaneena ihona) ja paikalla oli paljon tuttua mukavaa mitteliväkeä.
Tänään sitten käytiin suurimmaksi osaksi häkissä vietetyn eilisen päivän vastapainoksi "eräjormailemassa" Lapakiston luonnonsuojelualueella, mukanamme olivat Outi ja Rommi Lahden Kaverikoira-ryhmästä. Kiersimme alueella kaksi eri lenkkiä ja pidimme pari pitempää taukoa nuotiopaikoilla ja laavuilla, joten kaikkiaan reissu kesti nelisen tuntia. Koirat nukkuivat tämän aktiviteetin jälkeen tyytyväisinä koko iltapäivän, eikä tuntunut olevan tarvetta lähteä hallille rallyn omatoimitreeneihin. Siirretään meno siis ensi viikkoon.
20.8.
Heinä-elokuu on mennyt kaikki viikonloput mökillä viettäen. Koirat ovat kovasti nauttineet olostaan mökin pihalla touhuten, vapaana lenkkeillen ja marjastusreissuilla mukana ollen. Tämä viikonloppu vietettiin kuitenkin Lahdessa ja molempina päivinä oli kovasti ohjelmaa.
Eilen oltiin mukana Kauppakeskus Karisman Lemmikkipäivässä, jonne oli pyydetty pieniä lajiesittelyitä seka koiria rapsuteltaviksi agilityseuraltani VAU:lta. Pessi oli mukana agilityesittelyssä ja todella pätevästi se menikin kahta ja hyppyä ja putkea, hienosti sujui takaakierrot, välistävedot ja muut kieputtelut. Ennen ja jälkeen esitysten Pessi oli myös hetken siliteltävänä. Varsinainen rapsuttelukoira oli kuitenkin Arttu, joka nautti ihan täysillä mitä enemmän oli silittelijöitä, sekä lapsia että aikuisia. Vielä parin tunnin jälkeenkin se jaksoi iloisena heiluttaa häntäänsä. Sekä Pessi että Arttu olivat aivan rentoina tungoksessa ja hälinässä. Ihanat koirat :-)
Tänään oli sitten vuorossa koiranäyttely Heinolassa. Yritettiin taas Artulle sitä yhtä SERTiä, joka tarvittaisiin Suomen valioitumiseen. Vaan eipä tärpännyt nytkään, vaan tuttu EH oli tuloksena. Tuomari oli varsin tiukka ja emme tosiaankaan olleet EH:mme kanssa yksin. Seuraava yritys on syyskuussa Hyvinkäällä ja sen jälkeen näyttelyiden suhteen varmaan pidetään taukoa.
17.9.
Olemme eläneet jo pari viikkoa kylpyhuoneremontin keskellä. Syynä tähän oli kylppärissä ilmennyt putkirikko, minkä takia koko kylppäri purettiin alkutekijöihinsä ja siellä hurisee kuivaaja jo toista viikkoa. Koirat viettivät purkutöiden metelin takia neljä vuorokautta hoitolassa, minkä vakuutusyhtiö onneksi maksoi (laajennettu kotivakuutus). Arki on onneksi sujunut koirienkin kanssa, vaikka vessan ja suihkun oleminen alhaalla käytävässä aiheuttaakin omat haasteensa.
Tänään oltiin näyttelyssä Hyvinkäällä, ja niinpä sieltäkin taas yksi EH napsahti. Tosin arvostelu on niin hyvä, että suuresti ihmettelin kun edes sileää ERIä ei annettu. Tuomari ei edes mitannut Arttua liian korkeaksi, vaan 37 cm luki arvostelussa (yhdelle urokselle EH tuli koosta). Ärsyttävää. Enää tänä vuonna ei ole ryhmänäyttelyitä, joten seuraavat yritykset menevät ensi keväälle.
15.10.
Tänään tuli heti aamusta surullisia uutisia. Artun kanssa viime syksynä samassa Kaverikoira-ryhmässä aloittanut australianterrieri oli eilen illalla yllättäen kuollut, kuolinsyy arvoitus. Eilen iltapäivällä vielä oltiin vierailulla ja kaikki oli kunnossa. Koko ryhmä järkyttyi uutisesta ja koiraa tullaan kaipaamaan. Melko pelottava ajatus, että nuori koira voi yhtäkkiä vain kuolla.
2.11.
Pessin kanssa on käyty eläinlääkärissä nyt kahden viikon välein. Ensin 19.10. vein Pessin vihdoinkin tutkittavaksi satunnaisen liikkumishaluttomuuden ja takapään aristamisen vuoksi. Sillä esiintyi myös vesioksennuksia, siis joi vettä ja oksensi sen heti pois. Jälkimmäinen johtui eläinlääkärin mielestä vain nielun kudosten iän myötä tulleesta löystymisestä, ja sitten alettiin tutkia muita vaivoja. Pessi aristelu hieman alavatsan tunnustelua ja takajalkojen venyttelyä ja suureksi yllätyksekseni lääkäri totesi Pessin oikean polvilumpion selvästi luksoituvan (polvet on tutkittu terveiksi 04/2011). Selvisi siis syy silloin tällöin esiintyvään oikean takajalan "pompotteluun". Polvi ei koiraa kuitenkaan koiraa sen kummemmin haittaa, joten toistaiseksi ei harkita leikkausta. Röntgenkuvissa näkyi kuitenkin polvessa nivelrikkoa, johon pitää aloittaa nivelravinteiden syötäminen.
Varsinainen kipukohtakin löytyi: suurentunut eturauhanen. Onnistuin seuraavana aamuna ottamaan Pessiltä pissanäytteen, jonka toimitin klinikalle. Näytteessä oli paljon siittiöitä ja vähän verta, ja eläinlääkäri suositteli rakon sekä eturauhasen ultraaamista kystien ja kivien varalta. Ultraus tehtiin tänään ja kiviä ei onneksi löytynyt. Ei myöskään selkeää tulehdusta eturauhasesta eli nyt laitettin vain Tardak-hormonipiikki eikä aloitettu (pitkää) antibioottikuuria. Pitää miettiä sitten jatkossa tuleeko eteen kastraatio.
Pessiltä otettiin myös verinäyte ja tutkittiin laaaja verenkuva. Siinä ollut juuri mitään outoa, vain yksi matala kilpirauhasarvo, mitä pitää ehkä jossain vaiheessa tutkia.
Kylpyhuoneremontti jatkuu edelleen....
4.11.
Tänään oli VAUn perinteinen Halloween rally-tokokilpailu, johon Artun ilmoitin kun Jyväskylässä nyt viikonloppuna olleeseen Kaverikoira-seminaariin ei ollut täältä lähtijöitä. Arttu on alkanut toimia treeneissä niin hyvin, että tuloksen saaminen vaikutti hyvin todennäköiseltä. Rata menikin ihan mukavasti, Arttu oli erittäin hyvin kuulolla ja tulos oli aivan varma. Ällistyinkin aivan totaalisesti, kun menin katsomaan tuloksia ja me olimme saaneet TÄYDET 100 PISTETTÄ!! Ihan uskomattoman hienosti Artulta :-) Lopullinen sijoitus oli 3., koiria oli ALO-luokassa kaikkiaan 42, joten ihan yli odotusten meni (hupaisaa kyllä 4. sijalla oli Tending-kennelin border collie!). 360 vasempaan-käännöksen kohdalla arvostelusssa oli kommentti "ihanan tehokas" ja tuomarin yleiskommenttina "upeaa keskittymistä kaikkiin tehtäviin". Tämä tosiaan lämmitti mieltäni, on niin ihanaa että olen saanut yhteistyön Artun kanssa toimimaan ja siitä on kehittymässä kelpo harrastuskoira.
11.11.
Tänään lähdimme taas rally-tokokilpailuihin, suuntana oli Riihimäki ja siellä Dog Inspiration Arena-halli. Kisat olivat Partacollieyhdistyksen järjestämät partisten rotumestaruuskisat. Kisakirjeessä oli varoitettu hallin olevan ahdas, mutta enpä arvannutkaan kuinka ahdas se oikeasti oli. Varsinaiseen hallitilaan ei radan lisäksi mahtunut oikeastaan mitään muuta, vain n. metrin kaistale missä odottaa vuoroa kun edellinen koira oli radalla. Pienessä aulatilassa olivat ilmo, toimisto ja kanttiini pikku pöydillä, ja koirien häkkejä oli jokaisessa mahdollisessa kolossa. Olen ylpeä Artusta, se odotti nätisti häkissa eikä haukkunut/rähissyt kennellekään ahtaassa tilassa. Ja vaikka lämmittelyyn/virittelyyn ei juuri ollut mahdollisuuksia, niin Arttu sai radalta kelpo tuloksen 87/100 pistettä :-) Koira siis toimii myös vieraassa paikassa, vaikka jonkun verran haahuilua esiintyikin. Liikkeistä askel oikealle ei sujunut (4 kpl -1 pisteen virheitä) ja täyskäännöksen vasempaan jouduin uusimaan. Sitten se menikin hyvin. Tuomarin kommentti oli "Iloista yhdessä tekemistä, hyvä ohjaus." Nyt Artulta puuttuu enää yksi tulos RTK1-koulutustunnuksesta ja sen saamistakin on tarkoitus vielä tämän vuoden puolella kokeilla.
18.12.
Hieman erilainen Kaverikoira-vierailu tänään kun olimme Artun (ynnä kolmen muun Kaverikoiran) kanssa aikuisten kehitysvammaisten asumisyksikössä. Mutta todella mukava paikka, asukkaat olivat innoissaan koirista ja henkilökuntakin toivoi kovasti, että pääsisimme pian uudestaan.
2.12.
Eilen illalla oli vielä "viime hetken paniikki"-harjoittelua huomiseen rally-tokokisaan kun oli VAUn perinteiset pikkujouluiset rallyepikset. Radalla oli joitakin erikoisia pikkujoulukylttejä kuten "kulkuset" ja "joulupallo", mutta Arttu suoritti radan mallikkaasta 86 pisteellä. Pessi teki AVO-luokassa myös hienon radan, 94 pistettä ja sijoitus 3. Palkinnoksi tuli suklaarasia ja koiranherkkuja, lisäksi saatiin kaksi koiramasta pikkujoulupakettia, joista löytyi kivoja leluja.
Tänään sitten kisattiin virallisesti rally-tokossa. Alunperin oli tarkoitus lähteä Janakkalaan, mutta se täyttyi ennätysajassa ja pääsimme vain varasijalle. Sitten onneksi facebookissa ilmoitettiin kahdesta peruutuspaikasta samalle päivälle Lempäälän kisoihin ja sinne pääsimme sekä me että eräs seurakaveri koirineen. ALO-luokka oli onneksi vasta iltapäivällä, joten ei tarvinnut lähteä aikaisin. Sport Dog Park oli ihanan tilava halli eli koiraa mahtui hyvin verryttelemään ja tekemään melkein kaikki radan liikkeet palkan kanssa ennen omaa vuoroa. Arttu menikin koko radan aivan loistavassa iloisessa kontaktissa, tuli vain yksi -1 virhe ja yksi -3 virhe eli tulos 96 pistettä ja RTK1!! Tämä vuoden tavoite siis tuli saavutettua :-) Seurakaverin puolesta vain harmitti, hänen koiransa kun ei saanut tulosta.
11.12.
Arttu kävi elämänsä ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä muuten kuin rokotuksilla tai terveystarkastuksissa. Koirat söivät itsenäisyyspäiväiltana raakoja possunsorkkia ja ilmeisesti Arttu oli ahminut niitä vähän liian kanssa, koska se sai ummetuksen. Lauantaiaamuna Arttu vielä kakkasi, tosin myös oksensi ja oli Kaverikoira-vierailulla hieman vaisu. Kuvittelin sillä olevan närästystä, mutta sitten kakkaaminen ei iltapäivällä onnistunut vaikka koira kuinka yritti. Annoin sille kotihoitona paraffiiniöljyä ja Levolacia, mutta sunnuntainakaan kakka ei lähtenyt kulkemaan, joten varasin netin kautta lääkäriajan maanantai-iltapäiväksi. Aamulla koin sitten kauhunhetkiä, kun lenkillä ollessa Arttu huusi ääneen yrittäessään kakata, aivan hirveää. Paniikissa varasin netissä ensimmäisen mahdollisen lääkäriajan klo 11, mutta kun sen olin saanut tehtyä niin Arttu yht'äkkiä putkautti peräpäästään ison kivikovan kakkamöykyn ja vaikutti sen jälkeen heti iloisemmalta. Otin koirat kuitenkin töihin mukaan ja mentiin lääkäriin, missä röntgenillä katsottiin että mitään isoa massaa suolistossa ei ollut, paksusuolessa vain vähän kovan näköistä kakkaa. Hoidoksi saatiin kaksi Microlax-peräruisketta ja lisäksi Levolacia toiseen päähän :) Arttu sai myös Tardak-piikin ja viikon ab-kuurin, koska sen eturauhanen oli tulehtunut.
12.12.
Kakkaa!! Ja reilusti! Säikähdyksellä selvittiin :)