RTK1 Black Caesar's Hit The Jackpot "Pessi"
Creme uros
Synt. 7.10.2009
Isä: Mintgarden's Frej
Emä: Black Caesar's Double Dream
Kasvattaja: Mariella Siintovaara
Agility Mini 3 (eläkkeellä)
Rally-toko AVO (eläkkeellä)
Kennelliiton Kaverikoira (eläkkeellä)
Kennelliiton Lukukoira (eläkkeellä)
Pessi KoiraNetissä
Pessi on melko läheistä sukua sekä Fatsylle että Vekulle. Sen emä Nata on Fatsyn pojantytär ja isä Jekku puolestaan Vekun poika. Kaikinpuolin unelmapentuni siis ja vielä hyvin kauniin värinen. Ellan mielestä Pessi oli myös pentueen lupaavin.
Pessi on arkielämässä iloinen, reipas ja tasapainoinen. Uusia tilanteita se jonkin verran jännittää, mikä ilmenee paineistumisena, mutta tilanteen jatkuessa koira rauhoittuu. Pessi myös oppii asioita hyvin nopeasti, ja rakastaa ihmisiä, vinkuleluja sekä juoksemista ja leikkimistä. Pessi on lempinimensä mukainen Iloinen Knääpiö :-).
Pessi sopeutui hyvin ja nopeasti uuteen kotiinsa. Fatsy ja Vekku eivät suorastaan ihastuneet kun toin pennun kotiin, mutta se oli odotettavissa. Mitään murinaa pahempaa ei ole kuitenkaan sattunut ja poikalauma elikin varsin rauhallista elämää. Pessi oli tietysti vielä innokas leikkimään ja onneksi varsinkin Vekku hyvin leikkikin sen kanssa. Fatsy ei juurikaan viitsinyt vaivautua.
Pessistä oli tarkoitus tulla näyttely- ja agilitykoira. Näyttelyura mittelinä oli kuitenkin vaakalaudalla, koska Pessi ei oikein kasvanut mittelin kokoon. Ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä toukokuun 2010 puolivälissä (pentuluokassa) tuomari mittasi Pessin ja 28 cm oli silloin korkeutta. Viimeisin Pessin mittaus tapahtui syksyllä 2010 Lahden KV-näyttelyssä ja siellä tuomari sai tulokseksi 30 cm eli Pessi on nipin napin mitteli. Kävimme näyttelyissä muutaman kerran ulkomaisilla tuomareilla ja Pessi sai tasaisesti EH:ta. Ei siis yhtään hullumpaa :-). Sittemmin rakas Knääpiöni kehitti lievän alapurennan minkä takia näyttelykehät on jätetty lopullisesti.
Oman seuran agilityn alkeiskurssille Pessi pääsi aikoinaan alaikäisenä, mutta syttyi lajiin nopeasti ja meni rataa suorastaan innosta kiljuen. Vekun kontaktiongelmista jotain oppineena yritin tosin malttaa riittävän kauan ennenkuin lähden kisaamaan Pessin kanssa, mutta niin vain veri veti kisakentille ja kouluttajakin kannusti ;-). Ensimmäisissä starteissa Pessi oli hieman epävarma vieraissa paikoissa kisatessa, mutta ajan mittaan se selvästi reipastui ja innostui, ja kehittyi hyvin taitavaksi ja innokkaaksi pieneksi agikoiraksi. Elo-lokakuun 2012 kahdeksasta startista oli tuloksena viisi palkintosijaa, ja vaadittavat kolme nollatulosta eli nousimme 2-luokkaan :-). Kakkosluokassa kisaaminen vuonna 2013 sujui myös loistavasti ja olimme palkinnoilla lähes jatkuvasti. Useaan otteeseen ensimmäinen LUVA jäi harmittava lähelle, mutta lopulta elokuussa se viimein saatiin ja seuraavista kisoista syyskuussa tuli hyppäriLUVA. Yksi siis enää puuttui :-). Viimeinen LUVA ja sen myötä SERT tulikin talven kisatauon jälkeen oman seuran kisoista helmikuussa 2015 ja Pessi siirtyi 3-luokkaan. Saman vuoden syksyllä Pessi jäi agilitystä eläkkeelle kun erimittaiset takajalat alkoivat aiheuttaa pahoja lihasjumeja.
Pessin kanssa alettiin agilityn lopettamisen jälken puuhastella rally-tokoa ja mentiin kisaamaankin oman seuran epävirallisiin kisoihin, joista saatiin peräti hyväksytty tulos. Lajin virallistumisen jälkeenkin kisasimme neljä kertaa, joista kolmesta hyväksytty tulos eli RTK1-koulutustunnus. Valitettavasti myös rally-toko jouduttiin Pessin lihasjumien vuoksi lopettamaan ja Kennelliiton Kaverikoiran työstä Pessi jäi eläkeelle syksyllä 2019 kun vakiokohteemme vierailut loppuivat enkä halunnut viedä iäkästä koiraa enää uuteen paikkaan. Pessin toimi Kennelliiton Lukukoirana kirjastossa pari kertaa kuussa kevääseen 2020 asti, jolloin spondyloosidiagnoosian takia lopetimme. Pessi on nykyään vain "maskottiosastoa" ja iloinen sellainen.
Synt. 7.10.2009
Isä: Mintgarden's Frej
Emä: Black Caesar's Double Dream
Kasvattaja: Mariella Siintovaara
Agility Mini 3 (eläkkeellä)
Rally-toko AVO (eläkkeellä)
Kennelliiton Kaverikoira (eläkkeellä)
Kennelliiton Lukukoira (eläkkeellä)
Pessi KoiraNetissä
Pessi on melko läheistä sukua sekä Fatsylle että Vekulle. Sen emä Nata on Fatsyn pojantytär ja isä Jekku puolestaan Vekun poika. Kaikinpuolin unelmapentuni siis ja vielä hyvin kauniin värinen. Ellan mielestä Pessi oli myös pentueen lupaavin.
Pessi on arkielämässä iloinen, reipas ja tasapainoinen. Uusia tilanteita se jonkin verran jännittää, mikä ilmenee paineistumisena, mutta tilanteen jatkuessa koira rauhoittuu. Pessi myös oppii asioita hyvin nopeasti, ja rakastaa ihmisiä, vinkuleluja sekä juoksemista ja leikkimistä. Pessi on lempinimensä mukainen Iloinen Knääpiö :-).
Pessi sopeutui hyvin ja nopeasti uuteen kotiinsa. Fatsy ja Vekku eivät suorastaan ihastuneet kun toin pennun kotiin, mutta se oli odotettavissa. Mitään murinaa pahempaa ei ole kuitenkaan sattunut ja poikalauma elikin varsin rauhallista elämää. Pessi oli tietysti vielä innokas leikkimään ja onneksi varsinkin Vekku hyvin leikkikin sen kanssa. Fatsy ei juurikaan viitsinyt vaivautua.
Pessistä oli tarkoitus tulla näyttely- ja agilitykoira. Näyttelyura mittelinä oli kuitenkin vaakalaudalla, koska Pessi ei oikein kasvanut mittelin kokoon. Ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä toukokuun 2010 puolivälissä (pentuluokassa) tuomari mittasi Pessin ja 28 cm oli silloin korkeutta. Viimeisin Pessin mittaus tapahtui syksyllä 2010 Lahden KV-näyttelyssä ja siellä tuomari sai tulokseksi 30 cm eli Pessi on nipin napin mitteli. Kävimme näyttelyissä muutaman kerran ulkomaisilla tuomareilla ja Pessi sai tasaisesti EH:ta. Ei siis yhtään hullumpaa :-). Sittemmin rakas Knääpiöni kehitti lievän alapurennan minkä takia näyttelykehät on jätetty lopullisesti.
Oman seuran agilityn alkeiskurssille Pessi pääsi aikoinaan alaikäisenä, mutta syttyi lajiin nopeasti ja meni rataa suorastaan innosta kiljuen. Vekun kontaktiongelmista jotain oppineena yritin tosin malttaa riittävän kauan ennenkuin lähden kisaamaan Pessin kanssa, mutta niin vain veri veti kisakentille ja kouluttajakin kannusti ;-). Ensimmäisissä starteissa Pessi oli hieman epävarma vieraissa paikoissa kisatessa, mutta ajan mittaan se selvästi reipastui ja innostui, ja kehittyi hyvin taitavaksi ja innokkaaksi pieneksi agikoiraksi. Elo-lokakuun 2012 kahdeksasta startista oli tuloksena viisi palkintosijaa, ja vaadittavat kolme nollatulosta eli nousimme 2-luokkaan :-). Kakkosluokassa kisaaminen vuonna 2013 sujui myös loistavasti ja olimme palkinnoilla lähes jatkuvasti. Useaan otteeseen ensimmäinen LUVA jäi harmittava lähelle, mutta lopulta elokuussa se viimein saatiin ja seuraavista kisoista syyskuussa tuli hyppäriLUVA. Yksi siis enää puuttui :-). Viimeinen LUVA ja sen myötä SERT tulikin talven kisatauon jälkeen oman seuran kisoista helmikuussa 2015 ja Pessi siirtyi 3-luokkaan. Saman vuoden syksyllä Pessi jäi agilitystä eläkkeelle kun erimittaiset takajalat alkoivat aiheuttaa pahoja lihasjumeja.
Pessin kanssa alettiin agilityn lopettamisen jälken puuhastella rally-tokoa ja mentiin kisaamaankin oman seuran epävirallisiin kisoihin, joista saatiin peräti hyväksytty tulos. Lajin virallistumisen jälkeenkin kisasimme neljä kertaa, joista kolmesta hyväksytty tulos eli RTK1-koulutustunnus. Valitettavasti myös rally-toko jouduttiin Pessin lihasjumien vuoksi lopettamaan ja Kennelliiton Kaverikoiran työstä Pessi jäi eläkeelle syksyllä 2019 kun vakiokohteemme vierailut loppuivat enkä halunnut viedä iäkästä koiraa enää uuteen paikkaan. Pessin toimi Kennelliiton Lukukoirana kirjastossa pari kertaa kuussa kevääseen 2020 asti, jolloin spondyloosidiagnoosian takia lopetimme. Pessi on nykyään vain "maskottiosastoa" ja iloinen sellainen.