1.1.
Vuodenvaihde meni paremmin kuin hyvin. Töistä päästyäni käytin koirat kunnon lenkillä, jolloin kotiinpäin kävellessä muutama raketti jo näkyi ja kuului, mutta kukaan kolmikosta ei niistä mitenkään hätkähtänyt. Tuntui siltä, että pauke kuului sisälle paljon aikaisempaa vähemmän, en tiedä olivatko paukut erilaisia, oliko niitä vähemmän vai hakeutuivatko ihmiset (viisaasti) talojen välistä aukemalle paikalle ampumaan. Joka tapauksessa edes varaamiani äänekkäitä elokuvia ei tarvittu, vaan ihan normaalisti katsoin televisio-ohjelmia. Koirat söivät puruluita. Kaupungin ilotulitusta vähän kuulosteltiin, kun pauke oli sen aikana kovempaa, mutta äkkiä sekin oli ohi. Myöhäispissatus jätettiin kuitenkin väliin, mutta siitä huolimatta koirat nukkuivat sikeästi aamuseitsemään.
25.1.
Tammikuu on ollut todella lauha ja pääosin lumeton. Luonnon kannalta ei kovin hyvä asia, mutta hyöty on se että latuja ei ole vedetty ja metsässä kulkevia ulkoilureittejä pystyy käyttämään. Tänään käytiinkin kiertämässä Järvien kierros yhdessä eurasier-kavereiden ja heidän omistajansa kanssa. Vähän taas perinteisesti eksyttiin reitiltä, mutta kiva lenkki mukavassa säässä. Kaksi tuntia ja n. 9 km.
Vuodenvaihde meni paremmin kuin hyvin. Töistä päästyäni käytin koirat kunnon lenkillä, jolloin kotiinpäin kävellessä muutama raketti jo näkyi ja kuului, mutta kukaan kolmikosta ei niistä mitenkään hätkähtänyt. Tuntui siltä, että pauke kuului sisälle paljon aikaisempaa vähemmän, en tiedä olivatko paukut erilaisia, oliko niitä vähemmän vai hakeutuivatko ihmiset (viisaasti) talojen välistä aukemalle paikalle ampumaan. Joka tapauksessa edes varaamiani äänekkäitä elokuvia ei tarvittu, vaan ihan normaalisti katsoin televisio-ohjelmia. Koirat söivät puruluita. Kaupungin ilotulitusta vähän kuulosteltiin, kun pauke oli sen aikana kovempaa, mutta äkkiä sekin oli ohi. Myöhäispissatus jätettiin kuitenkin väliin, mutta siitä huolimatta koirat nukkuivat sikeästi aamuseitsemään.
25.1.
Tammikuu on ollut todella lauha ja pääosin lumeton. Luonnon kannalta ei kovin hyvä asia, mutta hyöty on se että latuja ei ole vedetty ja metsässä kulkevia ulkoilureittejä pystyy käyttämään. Tänään käytiinkin kiertämässä Järvien kierros yhdessä eurasier-kavereiden ja heidän omistajansa kanssa. Vähän taas perinteisesti eksyttiin reitiltä, mutta kiva lenkki mukavassa säässä. Kaksi tuntia ja n. 9 km.
9.2.
Tänään käytiin Janakkalassa rally-tokon tuplakisoissa. ALO-luokka alkoi jo klo 9 eli jo vähän ennen seitsemään lähdettiin matkaan. Vaan kyllä kannatti! Saavutettiin se mitä lähdettiin Hukan kanssa hakemaan eli RTK 1 ja hihnasta eroon pääsy :) Kysymysmerkkinä nuoren koiran kanssa vähän oli miten se suhtautuu vieraaseen paikkaan, mutta eipä juuri ongelmia ollut. Ensimmäisestä kisasta pisteitä tuli 88 kun en itse tajunnut uusia maahanmenoa (jäi puolitiehen ja meni vasta toisella käskyllä eli "istumisen kautta"). Saatiin myös Tuomarinpalkinto upeasta kontaktista ja kauniista ohjauksesta, ensimmäinen ikinä! Toinen kisa menikin sitten loistavasti, pisteitä 97, sijoitus 2. ja RTK1. Tuomari totesi puhuttelussa olevansa "ihan natsi sen suhteen, että menee sääntöjen mukaan" ja voi varmaan sanoa, että tuolla pistemäärällä kyllä meni sääntöjen mukaan :D Vähennykset menivät vähäisestä nuuskimisesta sekä hieman kauas harhautumisesta (hihna ei kuitenkaan päässyt kiristymään).
Nyt sitten hyvillä mielen ensi lauantaina omiin kisoihin korkkaamaan AVO-luokka.
Tänään käytiin Janakkalassa rally-tokon tuplakisoissa. ALO-luokka alkoi jo klo 9 eli jo vähän ennen seitsemään lähdettiin matkaan. Vaan kyllä kannatti! Saavutettiin se mitä lähdettiin Hukan kanssa hakemaan eli RTK 1 ja hihnasta eroon pääsy :) Kysymysmerkkinä nuoren koiran kanssa vähän oli miten se suhtautuu vieraaseen paikkaan, mutta eipä juuri ongelmia ollut. Ensimmäisestä kisasta pisteitä tuli 88 kun en itse tajunnut uusia maahanmenoa (jäi puolitiehen ja meni vasta toisella käskyllä eli "istumisen kautta"). Saatiin myös Tuomarinpalkinto upeasta kontaktista ja kauniista ohjauksesta, ensimmäinen ikinä! Toinen kisa menikin sitten loistavasti, pisteitä 97, sijoitus 2. ja RTK1. Tuomari totesi puhuttelussa olevansa "ihan natsi sen suhteen, että menee sääntöjen mukaan" ja voi varmaan sanoa, että tuolla pistemäärällä kyllä meni sääntöjen mukaan :D Vähennykset menivät vähäisestä nuuskimisesta sekä hieman kauas harhautumisesta (hihna ei kuitenkaan päässyt kiristymään).
Nyt sitten hyvillä mielen ensi lauantaina omiin kisoihin korkkaamaan AVO-luokka.
15.2.
Jälleen rally-tokoiltiin Hukan kanssa, tällä kertaa siis omissa kisoissa. AVO-luokan aloitus ja tulos sentään saatiin, 71 pistettä. Alun ihmeellisestä häröilystä saatiin -3 kokonaisvaikutelmasta (kontrollin puute), mutta varsinaisesta kisasuorituksesta vain yksi -10 pisteen virhe. Tämä tuli toiseksi viimeisestä kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) rintamasuunnasta, mutta muuten tuli vain pienempiä virheitä puutteellisesta yhteistyöstä (nuuskiminen) ja epätarkasti suoritetuista liikkeistä. Ei siis mitään mitä ei saisi treenillä korjattua, mutta kuten tuomari totesi kirjoja palauttaessaan, ei pidä kiirehtiä liikaa ettei ala huonontua. Lähtöä nyt ainakin on treenattava ja lisää varmuutta perusasentoihin.
Jälleen rally-tokoiltiin Hukan kanssa, tällä kertaa siis omissa kisoissa. AVO-luokan aloitus ja tulos sentään saatiin, 71 pistettä. Alun ihmeellisestä häröilystä saatiin -3 kokonaisvaikutelmasta (kontrollin puute), mutta varsinaisesta kisasuorituksesta vain yksi -10 pisteen virhe. Tämä tuli toiseksi viimeisestä kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) rintamasuunnasta, mutta muuten tuli vain pienempiä virheitä puutteellisesta yhteistyöstä (nuuskiminen) ja epätarkasti suoritetuista liikkeistä. Ei siis mitään mitä ei saisi treenillä korjattua, mutta kuten tuomari totesi kirjoja palauttaessaan, ei pidä kiirehtiä liikaa ettei ala huonontua. Lähtöä nyt ainakin on treenattava ja lisää varmuutta perusasentoihin.
31.3.
Korona tuli kaikkine rajoituksineen maaliskuun puolivälissä ja meiltäkin peruttiin odottamani koulutus, kaikki treeniryhmät laitettiin tauolle ja pääsiäisen rally-tokokisat peruttiin. Myös kaikki näyttelyt sekä Kaveri- ja Lukukoiravierailut on peruttu ainakin toukokuun loppuun asti eli harrastuskalenteri tyhjeni hetkessä, mutta onneksi kevät edistyy joskin hitaasti ja ulkoilu on päivä päivältä mukavampaa valon lisääntyessä.
Pessin kanssa käytiin tänään eläinlääkärissä kun se on alkanut selkeästi kipuilla hyppäämistä ja on ollut myös liikkumishaluttomuutta. Omistajia ei nyt oteta mukaan hoitohuoneisiin, mutta luottolääkärimme Laura totesi Pessin kovasti aristavan alaselkäänsä, mistä syystä koira rauhoitettiin ja kuvattiin. Kotona sitten odottelin mitä selviää ja sittenhän Laura soittikin, että spondyloosimuutoksia pitkin rankaa, pahimmat rintarangassa :( Spondyloosista on toki kokemusta jo Vekulta ja oireiden takia sitä jo vähän epäilinkin. Nyt saatiin viikon kuuri tulehduskipulääkettä sekä Cartrophen-pistossarja. Katsotaan sitten sen jälkeen tilannetta.
20.4.
Pessi sai tänään neljännen Cartrophen-pistoksena ja tämä oli myös kontrollikäynti. Koiran vointi ei ole parantunut niin paljon kuin toivottiin, joten Laura laittoi Pessin nyt pysyvälle gabapentiinilääkitykselle. Jatkuva kipulääkitys herättää vähän ristiriitaisia tunteita, mutta Laura vakuutti että hän ortopedina käyttää potilailla gabapentiiniä hyvin paljon ja että se on yleensä erittäin hyvin siedetty lääke. Meninkin sitten heti klinikalta käymään Yliopiston Apteekissa (eläimille tarkoitettu gabapentiiniliuos on heidän oma tuotteensa) ja hain lääkkeen niin päästään heti aloittamaan.
Koronarajoitukset jatkuvat edelleen ja alkavat melkein olla arkipäivää. Kesäkuun alussa pidettäväksi tarkoitetut oman seuran rally-tokokisat päätettiin perua, kun ei ole mitään varmuutta että ne voisi järjestää, eikä koiranäyttelyitä edelleenkään ole kesä-heinäkuussa. Hukalta jää siis nuorten luokka kokonaan välistä. Maallakaan emme ole käyneet helmikuun lopun jälkeen.
2.5.
Tänään retkeiltiin Hollolassa Tiilijärvien maastossa 7 km lenkki yhdessä koirakavereiden kanssa. Sää oli oikein mukava ja paljon ihmisiä liikkeellä, korona on lisännyt huomattavasti luonnossa liikkumista. Pessin vointikin on ilahduttavasti niin paljon parantunut, että se jaksoi lenkin vaivattomasti. Kotona kyllä uni maittoi koko porukalle.
Korona tuli kaikkine rajoituksineen maaliskuun puolivälissä ja meiltäkin peruttiin odottamani koulutus, kaikki treeniryhmät laitettiin tauolle ja pääsiäisen rally-tokokisat peruttiin. Myös kaikki näyttelyt sekä Kaveri- ja Lukukoiravierailut on peruttu ainakin toukokuun loppuun asti eli harrastuskalenteri tyhjeni hetkessä, mutta onneksi kevät edistyy joskin hitaasti ja ulkoilu on päivä päivältä mukavampaa valon lisääntyessä.
Pessin kanssa käytiin tänään eläinlääkärissä kun se on alkanut selkeästi kipuilla hyppäämistä ja on ollut myös liikkumishaluttomuutta. Omistajia ei nyt oteta mukaan hoitohuoneisiin, mutta luottolääkärimme Laura totesi Pessin kovasti aristavan alaselkäänsä, mistä syystä koira rauhoitettiin ja kuvattiin. Kotona sitten odottelin mitä selviää ja sittenhän Laura soittikin, että spondyloosimuutoksia pitkin rankaa, pahimmat rintarangassa :( Spondyloosista on toki kokemusta jo Vekulta ja oireiden takia sitä jo vähän epäilinkin. Nyt saatiin viikon kuuri tulehduskipulääkettä sekä Cartrophen-pistossarja. Katsotaan sitten sen jälkeen tilannetta.
20.4.
Pessi sai tänään neljännen Cartrophen-pistoksena ja tämä oli myös kontrollikäynti. Koiran vointi ei ole parantunut niin paljon kuin toivottiin, joten Laura laittoi Pessin nyt pysyvälle gabapentiinilääkitykselle. Jatkuva kipulääkitys herättää vähän ristiriitaisia tunteita, mutta Laura vakuutti että hän ortopedina käyttää potilailla gabapentiiniä hyvin paljon ja että se on yleensä erittäin hyvin siedetty lääke. Meninkin sitten heti klinikalta käymään Yliopiston Apteekissa (eläimille tarkoitettu gabapentiiniliuos on heidän oma tuotteensa) ja hain lääkkeen niin päästään heti aloittamaan.
Koronarajoitukset jatkuvat edelleen ja alkavat melkein olla arkipäivää. Kesäkuun alussa pidettäväksi tarkoitetut oman seuran rally-tokokisat päätettiin perua, kun ei ole mitään varmuutta että ne voisi järjestää, eikä koiranäyttelyitä edelleenkään ole kesä-heinäkuussa. Hukalta jää siis nuorten luokka kokonaan välistä. Maallakaan emme ole käyneet helmikuun lopun jälkeen.
2.5.
Tänään retkeiltiin Hollolassa Tiilijärvien maastossa 7 km lenkki yhdessä koirakavereiden kanssa. Sää oli oikein mukava ja paljon ihmisiä liikkeellä, korona on lisännyt huomattavasti luonnossa liikkumista. Pessin vointikin on ilahduttavasti niin paljon parantunut, että se jaksoi lenkin vaivattomasti. Kotona kyllä uni maittoi koko porukalle.
6.5.
Pessillä alkoi toissapäivänä ripuli- ja oksennustauti. Oli jo aamulenkillä hieman huonovointinen, söi heinää ja kakka vähän löysää, ja työpäivän aikana oli oksennellut ja ripuloinut. Sama jatkui koko seuraavan yön ja tänä aamuna ripulin seassa oli vähän vertakin. Reppana ei myöskään halunnut syödä eikä vesikään pysynyt sisällä ja kaiken kaikkiaan koira oli aika vetämätön. Klinikalle siis vei taas tiemme. Pessi ei onneksi ollut kuivunut, eikä verikokeissa ollut mitään erityistä (paitsi hieman koholla olleet tulehdusarvot), joten hoidettiin oireen mukaisesti suolistotulehduksena. Kotiin saatiin kaoliinipektiiniä, Promaxia ja Litalginia (vatsakipuun). Näiden lisäksi vielä normilääkitys, niin koiran kurkkuun pitikin tunkea ruiskulle yhtä ja toista.
11.5.
No niin, Pessi parani vatsataudistaan viime viikon lopulla, mutta sitten aloitti Arttu toissapäivänä. Oltiin ajeltu pitkästä aikaa maalle ja tietysti koira sitten siellä oksensi matolle. Ynnä oli aivan ruikulla kun pyysi hätäisesti päästä pihalle. Mökillä olin muutaman tunnin haravoimassa, mutta sielläkin Arttu lähinnä makoili ja kotiin kun päästiin niin vesikään ei pysynyt sisällä. Varasin sille siis eläinlääkäriajan tälle aamulle, mutta tokihan koira alkoi jo eilen toipua. Käytiin sitten kuitenkin klinikalla, koska Arttu on silloin tällöin hangannut takapuoltaan maahan ja halusin, että sen anaalirauhaset ja eturauhanen tarkistetaan. Molemmat olivat onneksi ok, mutta peräaukon alapuolelta löytyi karvojen alta piilosta tulehtunut ihoalue, mikä varmaan on koiraa häirinnyt. Eiköhän tuo nyt hoitamalla parane.
24.5.
Helatorstain aikaa oli neljä päivää vapaata, joten tietysti suunnattiin mökille kevättöihin. Siellä oli haravoimisen ja kasvimaan kääntämisen lisäksi puusavottaa kahden kaadetun koivun muodossa. Sää oli ihanan kesäinen ja lämmin, ja oli taas niin mahtavaa kun koirat saivat olla koko päivän pihalla vapaina.
28.6.
Kolmen viikon kesäloma on ohi ja kyllä me koko porukka nautimme. Suurimmaksi osaksi oltiin mökillä kun sääkin vielä suosi, oli kesäisen lämmintä ja viimeisellä viikolla jopa +30 asteen helteitä. Olin koirien puolesta todella onnellinen, että saatiin olla mökillä ja koirat saivat halutessaan makoilla varjossa viileällä nurmikolla. Lenkit tehtiin pääasiassa pitkin rauhallisia metsäautoteitä, Artun ja Hukan kanssa lenkkeilin enemmän, Pessillä ei edes ollut suurta intoa lähteä lenkille. Kuumimpina päivinä tyydytiin lyhyeen tarpeidentekokierrokseen. Hukka kävi kerran uimassa, hyppäsi reippaana laiturin päästä ja ui rantaan, mutta se olikin ainoa kerta,muuten se tyytyi kahlailemaan rannassa. Mökillä on kyllä melkein parasta se, kun voi aamulla vain avata oven ja päästää koirat ulos :) Koirat olivatkin iltaisin aina todella väsyneitä vietettyään suurimaan osan päivästä ulkona, tosin välillä ne piti ottaa iltapäivällä sisälle päiväunille, kun kierrokset alkovat nousta väsymyksen takia ja haukkuminen alkoi olla liiallista. Mökkinaapureita (joilla on itselläänkin koira) haukkuminen ei onneksi häiritse.
Pessillä alkoi toissapäivänä ripuli- ja oksennustauti. Oli jo aamulenkillä hieman huonovointinen, söi heinää ja kakka vähän löysää, ja työpäivän aikana oli oksennellut ja ripuloinut. Sama jatkui koko seuraavan yön ja tänä aamuna ripulin seassa oli vähän vertakin. Reppana ei myöskään halunnut syödä eikä vesikään pysynyt sisällä ja kaiken kaikkiaan koira oli aika vetämätön. Klinikalle siis vei taas tiemme. Pessi ei onneksi ollut kuivunut, eikä verikokeissa ollut mitään erityistä (paitsi hieman koholla olleet tulehdusarvot), joten hoidettiin oireen mukaisesti suolistotulehduksena. Kotiin saatiin kaoliinipektiiniä, Promaxia ja Litalginia (vatsakipuun). Näiden lisäksi vielä normilääkitys, niin koiran kurkkuun pitikin tunkea ruiskulle yhtä ja toista.
11.5.
No niin, Pessi parani vatsataudistaan viime viikon lopulla, mutta sitten aloitti Arttu toissapäivänä. Oltiin ajeltu pitkästä aikaa maalle ja tietysti koira sitten siellä oksensi matolle. Ynnä oli aivan ruikulla kun pyysi hätäisesti päästä pihalle. Mökillä olin muutaman tunnin haravoimassa, mutta sielläkin Arttu lähinnä makoili ja kotiin kun päästiin niin vesikään ei pysynyt sisällä. Varasin sille siis eläinlääkäriajan tälle aamulle, mutta tokihan koira alkoi jo eilen toipua. Käytiin sitten kuitenkin klinikalla, koska Arttu on silloin tällöin hangannut takapuoltaan maahan ja halusin, että sen anaalirauhaset ja eturauhanen tarkistetaan. Molemmat olivat onneksi ok, mutta peräaukon alapuolelta löytyi karvojen alta piilosta tulehtunut ihoalue, mikä varmaan on koiraa häirinnyt. Eiköhän tuo nyt hoitamalla parane.
24.5.
Helatorstain aikaa oli neljä päivää vapaata, joten tietysti suunnattiin mökille kevättöihin. Siellä oli haravoimisen ja kasvimaan kääntämisen lisäksi puusavottaa kahden kaadetun koivun muodossa. Sää oli ihanan kesäinen ja lämmin, ja oli taas niin mahtavaa kun koirat saivat olla koko päivän pihalla vapaina.
28.6.
Kolmen viikon kesäloma on ohi ja kyllä me koko porukka nautimme. Suurimmaksi osaksi oltiin mökillä kun sääkin vielä suosi, oli kesäisen lämmintä ja viimeisellä viikolla jopa +30 asteen helteitä. Olin koirien puolesta todella onnellinen, että saatiin olla mökillä ja koirat saivat halutessaan makoilla varjossa viileällä nurmikolla. Lenkit tehtiin pääasiassa pitkin rauhallisia metsäautoteitä, Artun ja Hukan kanssa lenkkeilin enemmän, Pessillä ei edes ollut suurta intoa lähteä lenkille. Kuumimpina päivinä tyydytiin lyhyeen tarpeidentekokierrokseen. Hukka kävi kerran uimassa, hyppäsi reippaana laiturin päästä ja ui rantaan, mutta se olikin ainoa kerta,muuten se tyytyi kahlailemaan rannassa. Mökillä on kyllä melkein parasta se, kun voi aamulla vain avata oven ja päästää koirat ulos :) Koirat olivatkin iltaisin aina todella väsyneitä vietettyään suurimaan osan päivästä ulkona, tosin välillä ne piti ottaa iltapäivällä sisälle päiväunille, kun kierrokset alkovat nousta väsymyksen takia ja haukkuminen alkoi olla liiallista. Mökkinaapureita (joilla on itselläänkin koira) haukkuminen ei onneksi häiritse.
5.7.
Hukan 2 v. syntymäpäivänä ei ollut suuria juhlallisuuksia, ihmisille kyllä kesäinen mansikkakakku ja koirille puruluut. Hukka sai myös lahjaksi pehmokäärmeen, minkä Pessi omi kotiin päästyä. Vietimme viikonlopun siis maalla, lauantai-ilta oli sateinen, mutta sunnuntaipäivä kaunis ja aurinkoinen. Vasta illalla alkoi sataa.
Hukan 2 v. syntymäpäivänä ei ollut suuria juhlallisuuksia, ihmisille kyllä kesäinen mansikkakakku ja koirille puruluut. Hukka sai myös lahjaksi pehmokäärmeen, minkä Pessi omi kotiin päästyä. Vietimme viikonlopun siis maalla, lauantai-ilta oli sateinen, mutta sunnuntaipäivä kaunis ja aurinkoinen. Vasta illalla alkoi sataa.
7.7.
Pessin vuotuinen hammaslääkärikäynti oli tänään. Nyt jouduttiin hammaskivenpoiston lisäksi poistamaan neljä hammasta, P4 ja M1-hampaita toiselta puolelta yläleuasta ja toiselta puolelta alaleuasta. Hampaista kuitenkin vain yksi poistettiin parodontiitin takia, muissa oli juurimurtumat. Eli päivittäisestä hampaiden harjauksesta on ollut hyötyä. Kotihoitona on nyt kipulääkkeen lisäksi ikenien puhdistus vedellä ja Hexagelillä aina ruokailun jälkeen, ja mitään kovaa ei tietenkään saa pureskella ennenkuin ikenet ovat parantuneet.
20.7.
Hukka kävi viime torstaina lääkärissä virallisissa luustokuvissa ja lausunnot tulivat tänään Kennelliitosta. Selkä muuten terve (LTV0, SP0), mutta VA1, tosin maininnalla Rajatapaus VA. Täytyy vielä soittaa Kennelliittoon ja kysyä mikä nikamissa aiheutti tämän lausunnon. Lonkkien osalta kuvanneen lääkärin arvio meni hyvin nappiin: arvio oli B:n ja C:n välimaastoa, ja lausunto oli C/B. Olisin tietysti toivonut, että molemmat olisivat olleet B, mutta kuvasta näki että toinen oli huonompi. Kyynärät ovat 0/0.
9.8.
Vietettiin vielä yksi lomaviikko Keski-Suomessa, lämpimiä ja mukavia päiviä mökillä. Kävin kahteen otteeseen poimimassa villivadelmia ja perjantai-iltana osallistuin serkkuni ja muutaman muun kanssa läheisellä leirintäalueella pubivisaan. Tulimme jaetulle toiselle sijalle :)
Mökkinaapurin narttukoiralla oli juoksu ja pojat karkailivat pihalta tuoksujen houkuttelemina. Ensin Pessi kerran ja sitten Arttu useamman kerran. Toivottavasti sain aidan nyt vahvistettua ja pakoreitit tukittua. Onneksi naapurit suhtautuivat asiaan ihan ok. Pessi ja Hukka harrastivat myös herneenpalkojen pihistämistä kasvimaalta. Pessihän on tehnyt tätä jo vuosia, mutta nyt näköjään opetti Hukankin :D Hauskoja, kun päättäväisesti nyhtävät palon irti ja syövät sen tyytyväisinä.
1.9.
Sain Kennelliiton eläinlääkäriltä vastauksen kysymykseeni koskien Hukan selkää. Asiassa oli viivästys kun odotin, että pääsisin soittamaan puhelinaikaan terveystuloksista, mutta sieltä neuvottiin laittamaan sähköpostia suoraan lausujalle. Mutta siis, ei mitään hälyttävää, lievästi epämuotoiset nikamat, joilla ei todennäköisesti ole koiralle kliinistä merkitystä. Nikamarunko on hieman normaalista poikkeva: alaosa on toisesta päästä pidempi ja päätelevy kuoppamainen. Ei estä jalostuskäyttöä, mutta varmuuden vuoksi kannattaa yhdistää terveselkäiseen yksilöön. Tämä oli erittäin hyvä uutinen.
Ja päivä jatkuikin erinomaisesti - tänään kisattiin Hukan kanssa rally-tokossa pitkän tauon jälkeen. Ja hienosti meni! Saatiin 82 pistettä eli enää tarvitaan yksi tulos VOI-luokkaan siirtymiseksi. 10 pisteen virheitä tuli vain yksi, istumakäännöksestä vasempaan kun en huomannut valmistella Hukkaa pysähtymiseen, muuten tuli vain pienempiä virheitä ja yksi uusiminen (täyskäännös vasempaan meni ensi pipariksi). Syksyn aikana on toivottavasti (jos korona ei sotke suunnitelmia) vielä kisoja, joten eiköhän me VOI-luokkaan päästä tämän vuoden aikana.
Pessin vuotuinen hammaslääkärikäynti oli tänään. Nyt jouduttiin hammaskivenpoiston lisäksi poistamaan neljä hammasta, P4 ja M1-hampaita toiselta puolelta yläleuasta ja toiselta puolelta alaleuasta. Hampaista kuitenkin vain yksi poistettiin parodontiitin takia, muissa oli juurimurtumat. Eli päivittäisestä hampaiden harjauksesta on ollut hyötyä. Kotihoitona on nyt kipulääkkeen lisäksi ikenien puhdistus vedellä ja Hexagelillä aina ruokailun jälkeen, ja mitään kovaa ei tietenkään saa pureskella ennenkuin ikenet ovat parantuneet.
20.7.
Hukka kävi viime torstaina lääkärissä virallisissa luustokuvissa ja lausunnot tulivat tänään Kennelliitosta. Selkä muuten terve (LTV0, SP0), mutta VA1, tosin maininnalla Rajatapaus VA. Täytyy vielä soittaa Kennelliittoon ja kysyä mikä nikamissa aiheutti tämän lausunnon. Lonkkien osalta kuvanneen lääkärin arvio meni hyvin nappiin: arvio oli B:n ja C:n välimaastoa, ja lausunto oli C/B. Olisin tietysti toivonut, että molemmat olisivat olleet B, mutta kuvasta näki että toinen oli huonompi. Kyynärät ovat 0/0.
9.8.
Vietettiin vielä yksi lomaviikko Keski-Suomessa, lämpimiä ja mukavia päiviä mökillä. Kävin kahteen otteeseen poimimassa villivadelmia ja perjantai-iltana osallistuin serkkuni ja muutaman muun kanssa läheisellä leirintäalueella pubivisaan. Tulimme jaetulle toiselle sijalle :)
Mökkinaapurin narttukoiralla oli juoksu ja pojat karkailivat pihalta tuoksujen houkuttelemina. Ensin Pessi kerran ja sitten Arttu useamman kerran. Toivottavasti sain aidan nyt vahvistettua ja pakoreitit tukittua. Onneksi naapurit suhtautuivat asiaan ihan ok. Pessi ja Hukka harrastivat myös herneenpalkojen pihistämistä kasvimaalta. Pessihän on tehnyt tätä jo vuosia, mutta nyt näköjään opetti Hukankin :D Hauskoja, kun päättäväisesti nyhtävät palon irti ja syövät sen tyytyväisinä.
1.9.
Sain Kennelliiton eläinlääkäriltä vastauksen kysymykseeni koskien Hukan selkää. Asiassa oli viivästys kun odotin, että pääsisin soittamaan puhelinaikaan terveystuloksista, mutta sieltä neuvottiin laittamaan sähköpostia suoraan lausujalle. Mutta siis, ei mitään hälyttävää, lievästi epämuotoiset nikamat, joilla ei todennäköisesti ole koiralle kliinistä merkitystä. Nikamarunko on hieman normaalista poikkeva: alaosa on toisesta päästä pidempi ja päätelevy kuoppamainen. Ei estä jalostuskäyttöä, mutta varmuuden vuoksi kannattaa yhdistää terveselkäiseen yksilöön. Tämä oli erittäin hyvä uutinen.
Ja päivä jatkuikin erinomaisesti - tänään kisattiin Hukan kanssa rally-tokossa pitkän tauon jälkeen. Ja hienosti meni! Saatiin 82 pistettä eli enää tarvitaan yksi tulos VOI-luokkaan siirtymiseksi. 10 pisteen virheitä tuli vain yksi, istumakäännöksestä vasempaan kun en huomannut valmistella Hukkaa pysähtymiseen, muuten tuli vain pienempiä virheitä ja yksi uusiminen (täyskäännös vasempaan meni ensi pipariksi). Syksyn aikana on toivottavasti (jos korona ei sotke suunnitelmia) vielä kisoja, joten eiköhän me VOI-luokkaan päästä tämän vuoden aikana.
19.9.
Tänään käytiin tämän vuoden ainoassa koiranäyttelyssä Lahden Jokimaalla. Kyseessä oli siis perinteinen vappunäyttely, joka oli siirretty koronan takia ja oli kiva, että päästiin edes tähän yhteen. Tuloksilla ei juhlittu, Hukka oli tuomarin mielestä pyöreäsilmäinen ja pienipäinen, mutta oli todella kiva tavata tuttuja. Tuloksena oli siis avoimessa luokassa EH ja luokan toinen. Sertien metsästystä jatketaan siis ensi vuonna.
27.9.
Näyttelystä suunnattiin suoraan Keski-Suomeen viettämään lomaviikkoa. Kaikenlaista viikon aikana ehdittiinkin. Arttu kävi paikallisella eläinklinikalla hammaskivenpoistossa ja oli kiva kuulla, että hampaat olivat hyvässä kunnossa eikä jatkotoimenpiteitä tarvittu. Vaikka hammaskiveä olikin kertynyt, niin päivittäisen harjaamisen ansioista ienrajat olivat puhtaat.
Ystäväni luona käydessä koirat pääsivät mukaan puolukkaretkelle ja juoksentelemaan isolla pihalla. Mökillä käytiin myös useamman kerran sekä yhtenä päivänä retkeilemässä Ruovedellä Helvetinkolulla. Kaiken kaikkiaan sää suosi, oli upeita aurinkoisia syyspäiviä.
Tänään käytiin tämän vuoden ainoassa koiranäyttelyssä Lahden Jokimaalla. Kyseessä oli siis perinteinen vappunäyttely, joka oli siirretty koronan takia ja oli kiva, että päästiin edes tähän yhteen. Tuloksilla ei juhlittu, Hukka oli tuomarin mielestä pyöreäsilmäinen ja pienipäinen, mutta oli todella kiva tavata tuttuja. Tuloksena oli siis avoimessa luokassa EH ja luokan toinen. Sertien metsästystä jatketaan siis ensi vuonna.
27.9.
Näyttelystä suunnattiin suoraan Keski-Suomeen viettämään lomaviikkoa. Kaikenlaista viikon aikana ehdittiinkin. Arttu kävi paikallisella eläinklinikalla hammaskivenpoistossa ja oli kiva kuulla, että hampaat olivat hyvässä kunnossa eikä jatkotoimenpiteitä tarvittu. Vaikka hammaskiveä olikin kertynyt, niin päivittäisen harjaamisen ansioista ienrajat olivat puhtaat.
Ystäväni luona käydessä koirat pääsivät mukaan puolukkaretkelle ja juoksentelemaan isolla pihalla. Mökillä käytiin myös useamman kerran sekä yhtenä päivänä retkeilemässä Ruovedellä Helvetinkolulla. Kaiken kaikkiaan sää suosi, oli upeita aurinkoisia syyspäiviä.
3.10.
Osallistuin sekä Hukan että Artun kanssa oman seuran järjestämiin epävirallisiin rally-tokokisoihin. Kyseessä oli samalla tuomaritapaaminen eli tuomareita oli paikalla kaikkiaan yhdeksän suorituksia seuraamassa ja arvioimassa. Koirakon tulos oli kaikkien tuomarien antamien pisteiden keskiarvo. Olin ilmoittanut molemmat koirat VOI-luokkaan, koska Arttu ei osaa MES-luokasta esim. merkille lähetystä ja Hukan kanssa taas oli kiva kokeilla miten VOI sujuu, kun sinne pääseminen on kuitenkin yhden tuloksen päässä. Artun rata oli ensin ja sehän meni enemmänkin yleisön ja tuomarien huvittamisen merkeissä, mutta Arttu oli hyvin innoissaan ja meillä oli molemmilla hauskaa. Hukka tekikin puolestaan oikein pätevää työtä, virheitä tuli peruutuksessa ja käännöksissä, mutta silti oli suuri yllätys kun luokan viidestä koirasta ainoan tuloksen sai Hukka! Pisteitä saatiin 71. Tästä on hyvä jatkaa aikanaan virallisiin kisoihin VOI-luokkaan.
Osallistuin sekä Hukan että Artun kanssa oman seuran järjestämiin epävirallisiin rally-tokokisoihin. Kyseessä oli samalla tuomaritapaaminen eli tuomareita oli paikalla kaikkiaan yhdeksän suorituksia seuraamassa ja arvioimassa. Koirakon tulos oli kaikkien tuomarien antamien pisteiden keskiarvo. Olin ilmoittanut molemmat koirat VOI-luokkaan, koska Arttu ei osaa MES-luokasta esim. merkille lähetystä ja Hukan kanssa taas oli kiva kokeilla miten VOI sujuu, kun sinne pääseminen on kuitenkin yhden tuloksen päässä. Artun rata oli ensin ja sehän meni enemmänkin yleisön ja tuomarien huvittamisen merkeissä, mutta Arttu oli hyvin innoissaan ja meillä oli molemmilla hauskaa. Hukka tekikin puolestaan oikein pätevää työtä, virheitä tuli peruutuksessa ja käännöksissä, mutta silti oli suuri yllätys kun luokan viidestä koirasta ainoan tuloksen sai Hukka! Pisteitä saatiin 71. Tästä on hyvä jatkaa aikanaan virallisiin kisoihin VOI-luokkaan.
7.10.
Pessin syntymäpäivä, 11 vuotta tuli täyteen :) Oikein reippaina ollaan edelleen ja lahjaksi saatu pehmolelu oli mieleinen.
Pessin syntymäpäivä, 11 vuotta tuli täyteen :) Oikein reippaina ollaan edelleen ja lahjaksi saatu pehmolelu oli mieleinen.
10.10.
Mukava retkeilypäivä hienossa syyssäässä. Kierrettiin koirakaverin & omistajansa kanssa 9 km lenkki Hollolan Tiilijärvillä, jo viime syksystä tuttu Järvien Kierros. Pessikin jaksoi lenkin hienosti. Todella paljon oli liikkeellä ulkoilijoilta, sekä koirien kanssa että ilman.
Mukava retkeilypäivä hienossa syyssäässä. Kierrettiin koirakaverin & omistajansa kanssa 9 km lenkki Hollolan Tiilijärvillä, jo viime syksystä tuttu Järvien Kierros. Pessikin jaksoi lenkin hienosti. Todella paljon oli liikkeellä ulkoilijoilta, sekä koirien kanssa että ilman.
22.10.
Pessi kävi lääkärissä senioritarkastuksessa ja kaikki on oikein hyvin, ei mitään syytä huoleen. Sydämen sivuääni ei ole pahentunut, keuhkot puhtaat, vatsassa ei tuntunut mitään erikoista eikä eturauhanenkaan ollut kipeä. Verikokeita lääkäri ei pitänyt tarpeellisina, koska ne otettiin kesällä hammashoidon yhteydessä, eikä pissanäytettä kun koira ei mitenkään oireile. Käynti ei siis ollut edes kallis. Gabapentiiniä jatketaan edelleen, mutta näillä näkymin Pessi porskuttaa menemään vielä useamman vuoden :) Fyssarilla käytiin viime viikolla, vain pieniä kireyksiä. Saatiin lisää kotijumppaohjeita.
31.10.
Jälleen rally-tokoa Hukan kanssa, perinteiset Halloween-kisat, jotka olivat samalla myös Salpausselän Kennelpiirin piirinmestaruuskisat. Yksilöpiirinmestaruus ratkotaan MES-luokassa, mutta oltiin Hukan kanssa mukana piirinmestaruusjoukkueessa, joka oltiin nimetty "VAUn Hukan Enkelit" koska muut kolme olivat narttuja :)
Oli siis Hukan kolmas AVO-kisa eli mahdollisuus nousta VOIhin. Rata oli kiva, siinä ei ollut mitään mitä ei oltaisi osattu ja lähdettiin hyvällä fiiliksellä. Oikein hyvin rata menikin ja olin varma, että yli 90 pistettä tuli. Yllätys kuitenkin oli, kun kuulin, että tulos oli täydet 100 pistettä!!! Ja loppujen lopuksi sijoituttiin kolmansiksi. Halloween-kisan kirous vaan iski jälleen - kolme vuotta sitten kun Arttu ja ALOsta 100 p. ja sijoittui, niin en päässyt palkintojenjakoon koska olin toisella radalla töissä. Sama tapahtui jälleen :D
Vielä oli jännitettävänä joukkuekisa ja jäin odottamaan ALO-luokan loppuun asti, koska oltiin hyvissä asemissa. Ja niinpä kävi, että meidän joukkueen ALO-luokan koirakko sai upeasti 97 p. ja joukkueemme sijoittui kaikkiaan 17 joukkueen joukossa sijalle 2. Aivan mahtavaa, ei olisi aamulla uskonut miten nappiin meni tämä päivä!
Pessi kävi lääkärissä senioritarkastuksessa ja kaikki on oikein hyvin, ei mitään syytä huoleen. Sydämen sivuääni ei ole pahentunut, keuhkot puhtaat, vatsassa ei tuntunut mitään erikoista eikä eturauhanenkaan ollut kipeä. Verikokeita lääkäri ei pitänyt tarpeellisina, koska ne otettiin kesällä hammashoidon yhteydessä, eikä pissanäytettä kun koira ei mitenkään oireile. Käynti ei siis ollut edes kallis. Gabapentiiniä jatketaan edelleen, mutta näillä näkymin Pessi porskuttaa menemään vielä useamman vuoden :) Fyssarilla käytiin viime viikolla, vain pieniä kireyksiä. Saatiin lisää kotijumppaohjeita.
31.10.
Jälleen rally-tokoa Hukan kanssa, perinteiset Halloween-kisat, jotka olivat samalla myös Salpausselän Kennelpiirin piirinmestaruuskisat. Yksilöpiirinmestaruus ratkotaan MES-luokassa, mutta oltiin Hukan kanssa mukana piirinmestaruusjoukkueessa, joka oltiin nimetty "VAUn Hukan Enkelit" koska muut kolme olivat narttuja :)
Oli siis Hukan kolmas AVO-kisa eli mahdollisuus nousta VOIhin. Rata oli kiva, siinä ei ollut mitään mitä ei oltaisi osattu ja lähdettiin hyvällä fiiliksellä. Oikein hyvin rata menikin ja olin varma, että yli 90 pistettä tuli. Yllätys kuitenkin oli, kun kuulin, että tulos oli täydet 100 pistettä!!! Ja loppujen lopuksi sijoituttiin kolmansiksi. Halloween-kisan kirous vaan iski jälleen - kolme vuotta sitten kun Arttu ja ALOsta 100 p. ja sijoittui, niin en päässyt palkintojenjakoon koska olin toisella radalla töissä. Sama tapahtui jälleen :D
Vielä oli jännitettävänä joukkuekisa ja jäin odottamaan ALO-luokan loppuun asti, koska oltiin hyvissä asemissa. Ja niinpä kävi, että meidän joukkueen ALO-luokan koirakko sai upeasti 97 p. ja joukkueemme sijoittui kaikkiaan 17 joukkueen joukossa sijalle 2. Aivan mahtavaa, ei olisi aamulla uskonut miten nappiin meni tämä päivä!
21.11.
Ja aika korkealta sitten tipahdettiin tänään kun osallistuttiin ekaan VOI-luokan kisaan :D Hukka nuuski mattoa heti lähdöstä alkaen, en tiedä oliko joku poikkeuksellisen hyvä haju vai reagoiko minun jännittämiseeni (vaikka en tiedostanut kovasti jännittäväni) ja jo ekat liikkeet mitkä Hukka kyllä osaa menivät pipariksi. Välillä oli hyviäkin kohtia ja puolenvaihdot pääosin hyvin nättejä, mutta kaikenlaista haahuilua ja säätämistä oli niin paljon, että tulos jäi haaveeksi. Saa nähdä miten seuraavissa kisoissa. Sivulla peruuttaminen (jota tällä radalla ei ollut) ja liikkeestä seiso kierrä koira-liike on ainakin laitettava tehotreeniin.
Ja aika korkealta sitten tipahdettiin tänään kun osallistuttiin ekaan VOI-luokan kisaan :D Hukka nuuski mattoa heti lähdöstä alkaen, en tiedä oliko joku poikkeuksellisen hyvä haju vai reagoiko minun jännittämiseeni (vaikka en tiedostanut kovasti jännittäväni) ja jo ekat liikkeet mitkä Hukka kyllä osaa menivät pipariksi. Välillä oli hyviäkin kohtia ja puolenvaihdot pääosin hyvin nättejä, mutta kaikenlaista haahuilua ja säätämistä oli niin paljon, että tulos jäi haaveeksi. Saa nähdä miten seuraavissa kisoissa. Sivulla peruuttaminen (jota tällä radalla ei ollut) ja liikkeestä seiso kierrä koira-liike on ainakin laitettava tehotreeniin.
24.11.
Jaahas, koronatilanne koko maassa on huonontunut selvästi ja Päijät-Hämekin on siirtynyt leviämisvaiheeseen. Mikä tarkoittaa sitä, että marras-joulukuun vaihteeseen suunnitellut seuran rally-tokon iltakisat joudutaan perumaan ja eikä varmaan ole toistakaan kisaa mihin ollaan jonossa. Eli meidän seuraava VOI-luokan startti siirtyy jonnekin ensi vuoden puolelle. Mutta onpahan aikaa treenata!
Jaahas, koronatilanne koko maassa on huonontunut selvästi ja Päijät-Hämekin on siirtynyt leviämisvaiheeseen. Mikä tarkoittaa sitä, että marras-joulukuun vaihteeseen suunnitellut seuran rally-tokon iltakisat joudutaan perumaan ja eikä varmaan ole toistakaan kisaa mihin ollaan jonossa. Eli meidän seuraava VOI-luokan startti siirtyy jonnekin ensi vuoden puolelle. Mutta onpahan aikaa treenata!